Mirja istuu paikoillaan pöytänsä ääressä. Ulkoisesti hän näyttää rauhalliselta, mutta sisällä kuohuu. Patteri hänen takanaan hohkaa lämpöä, kun taas vanhan talon tilkkimättömät ikkunat päästävät kylmää ja viimaa sisälle. Hän tuntee kuristuvansa vihreän poolopuseronsa kaulukseen. On niin lämmin! Tekisi mieli avata ikkuna ja työntyä ulos vyötäröään myöten, hengittää raikasta ilmaa, antaa lumipyryn vilvoittaa ja tuulen tuivertaa hiukset sekaisin.

Vierustoveri on keskittynyt omiin töihinsä, vetää pörröistä villatakkiaan tiukemmin ympärilleen. Mirja yrittää jatkaa tehtäviään, muttei pysty keskittymään. Paperit sekoavat, putoavat lattialle. Tietokone piipittää virheilmoituksiaan. Sitten se iskee. Kuuma aalto. Lämpö nousee jostakin sisältä, hulahtaa kaulalle ja kasvoille, käsivarsiin. Nainen vilkaisee vieressä istuvaa, joka jatkaa työtään mitään huomaamatta. Tätäkö tämä nyt tulee olemaan? Ei näin nuoren ihmisen pitäisi vielä joutua kärsimään mummo-oireista, tällaisista hormonihuuruista.

Kuka ymmärtäisi, jos kertoisi. Saisi ehkä naurahduksen osakseen, vähän sääliäkin. Tuskin kukaan sen enempää arvostelisi, mutta mistä sitä tietää, mitä selän takana sanottaisiin. Kun ei kertonut alussa, asiat kasautuivat ja nyt olisi kokonainen vuori selitettävänä. Mitä pidempään vaikenee, sitä vaikeampaa on aloittaa.

Mirja nousee paikaltaan ja kävelee sosiaalitiloihin. Peilistä katsoo väsyneenoloinen nainen. Viime kuukaudet ovat riepotelleet häntä kovasti. Fyysisistä vaivoista kyllä toipuu nopeasti, mutta henkinen painolasti on keräytynyt. Kun kuukaudesta toiseen mennään toiveikkuudesta epätoivoon ja takaisin eikä kellekään ole oikein osannut puhua tunteistaan.

Mirja vilkaisee peilikuvaansa uudestaan. Päättäväiset silmät tuijottavat vastaan ja hän nyökkää huomaamattaan. Lämmin, hyvä mieli nousee pintaan, kun hän kulkee käytävää eteenpäin. Työpisteelle palattuaan Mirja puhuttelee työtoveriaan: "Kuule Virpi, me ollaan Esan kanssa yritetty lasta jo pitkään."

~~

Tämä oli ensimmäinen tarinamaanantain tekstini, ruokatunnilla kirjoitettu. "Mirjan" tarina tuli mieleeni heti, kun luin sanan lämpö ja ystävältä kuultu kokemus sai vähän fiktiota ympärilleen. Lämpimiä ajatuksia kaikille heille, jotka tällä hetkellä lapsettomuushoidoissa sinnittelevät.