Sain tänään joulutervehdyksen ulkomailla asuvalta ystävältäni Annelta
(nimi muutettu jälleen kerran..), jossa hän kertoi viestinsä tulevan
myöhässä, koska joulunalusaika oli ollut kiireinen. Hän oli mm. eronnut
kihlatustaan. Olen sanaton. He suunnittelivat yhteistä tulevaisuuttaan
täysillä ja nyt, pam, kaikki muuttui
Haluaisin kysyä miljoona kysymystä: Oliko tämä odotettavissa jo
aiemmin? Enteilikö jokin tilanteesta, painoiko hän merkit taka-alalle?
Miten hän voi olla niin tyyni kaiken keskellä, todeta, että näin
asioiden kuuluukin olla nyt. Jos kyse olisi minusta, itkisin peiton
alla suruani. Vaikka olisinkin jättänyt toisen, ei se poistaisi surua
yhteisestä ajasta ja siitä, että tulevaisuus pitää miettiä uusiksi.
Toivon, että Annen uusi vuosi on parempi kuin tämä ja että minä
uteliaana ihmisenä saan jälkijunassa tulevassa kirjeessä (kortissa oli
lupaus tästä) vastauksia kysymyksiini. Uteliaisuuttani ja huoltani ei
yhtään vähennä se, että alkujaan, kun sain kuulla Annen tapailevan
miestä toisesta maasta, kehotin häntä varovaisuuteen. En rasismin tms.
takia, vaan koska kulttuurierot ovat kuitenkin suuria, on välimatkaa ja
he ovat nuoria.
Nyt olisi hyvä sauma sanoa "mitäs minä
sanoin", mutta eipä tule mieleeni. Vain surua ja pahoillaanolemista. On
aika kirjoittaa "otan osaa" -kirje Asemakadulle...
tiistai, 27. joulukuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.