Sain tänään joulutervehdyksen ulkomailla asuvalta ystävältäni Annelta (nimi muutettu jälleen kerran..), jossa hän kertoi viestinsä tulevan myöhässä, koska joulunalusaika oli ollut kiireinen. Hän oli mm. eronnut kihlatustaan. Olen sanaton. He suunnittelivat yhteistä tulevaisuuttaan täysillä ja nyt, pam, kaikki muuttui

Haluaisin kysyä miljoona kysymystä: Oliko tämä odotettavissa jo aiemmin? Enteilikö jokin tilanteesta, painoiko hän merkit taka-alalle? Miten hän voi olla niin tyyni kaiken keskellä, todeta, että näin asioiden kuuluukin olla nyt. Jos kyse olisi minusta, itkisin peiton alla suruani. Vaikka olisinkin jättänyt toisen, ei se poistaisi surua yhteisestä ajasta ja siitä, että tulevaisuus pitää miettiä uusiksi.

Toivon, että Annen uusi vuosi on parempi kuin tämä ja että minä uteliaana ihmisenä saan jälkijunassa tulevassa kirjeessä (kortissa oli lupaus tästä) vastauksia kysymyksiini. Uteliaisuuttani ja huoltani ei yhtään vähennä se, että alkujaan, kun sain kuulla Annen tapailevan miestä toisesta maasta, kehotin häntä varovaisuuteen. En rasismin tms. takia, vaan koska kulttuurierot ovat kuitenkin suuria, on välimatkaa ja he ovat nuoria.

Nyt olisi hyvä sauma sanoa "mitäs minä sanoin", mutta eipä tule mieleeni. Vain surua ja pahoillaanolemista. On aika kirjoittaa "otan osaa" -kirje Asemakadulle...