Trapetsitaiteilu-otsikon alla kirjoitin haaveestani. Haaveilu ei tässä tarkoita pilvilinnojen pyörittelyä, vaan arkista ajatusta ystävän löytymisestä. On todella vaikea määritellä, mitä tämä tarkoittaa. Olemme mieheni kanssa joskus puhuneet esim. parinvaihdosta tai yhteisestä naisesta. Yleensä aina taustalla on ollut ajatus henkilöstä, joka liittyy elämäämme muutenkin kuin seksin tiimoilta. Nykytilanne on tällä saralla hyvin hiljainen, yhteisestä sopimuksesta.

Kertaalleen pääsimme jo aika hyvään vauhtiin erään paikkakuntalaisen naisen kanssa. Kuvien vaihdon jälkeen minua alkoi tympiä. Vasta näin paljon aikaa jälkeenpäin hoksaan, missä mätti. Me puhuimme seksistä, mieltymyksistä ja muusta, mutta emme itsestämme ihmisinä. Emme tavanneet kahvilla, vaan asetimme toisemme ajatuksissamme sänkyyn vaatteitta.

Hyvin alkanut kirjoittelu tyrehtyi, koska jokin minussa jarrutti tilannetta. Haluan ystävän, en seksiseuraa. Haluan ihmisen, jonka kanssa voi käydä lenkillä, uimassa, kahvilla. Istua iltaa kotona surkeimmissa verkkahousuissa, jos niikseen tulee. Sellaisen ihmisen, joka haluaa näitä samoja asioita, mutta ei kavahda, jos joskus suhde etenisi eteenpäin.

Toisaalta, voi olla, että jos tällaisen ihmisen löytäisin, en uskaltaisikaan ajatella mitään ihmeempää. Pelkäisin pettymistä enemmän kuin mitään muuta. Pelkäisin antaa itsestäni palan toiselle. Olen aivan liian varautunut, ja siksi pelkään kulkevani ystävättären ohi :(