Kyselin Sylviltä aiemmin, miten hän ja miehensä päätyivät harrastamaan avioliiton ulkopuolista seksiä. Lupasin myös kirjoittaa omia pohdintojani aiheesta, sillä biseksuaalina sitä väistämättä törmää joko oletukseen, että minulle on unelmien täyttymys olla kimpassa kaksi naista, yksi mies -asetelmassa tai vaihtoehtoisesti että pidän rakastajaa aviosuhteen ohella. Olisi tekopyhyyttä väittää, etten moisista välittäisi. Ajatustasolla ne ainakin ovat ihan ok. Mutta niin on moni muukin seksiin liittyvä asia ;)

Minulla on kokemusta avioliiton aikaisista muista suhteista. Ne olivat yhdessä sovittuja, mistä syystä en sano niitä mieheni pettämiseksi. Minusta pettäminen on sitä, kun tehdään salaa asioita. Naiset olivat bi-naisia, joilla oli miesystävät tahoillaan. Yhden kanssa päädyin kimppaan: minä, hän ja hänen miehensä. Ei se mikään unelmien täyttymys ollut. Ehkä miehelle, en tiedä. Asiasta kun ei sen koommin puhuttu. Myöhemmin tuli muita syitä olla harrastamatta moisia kuvioita ja noista ajoista on tosiaan pitkä aika..

Silti en periaatteessa ole hylännyt ajatusta siitä, että jotakin vastaavaa voisi tapahtua jatkossakin. Mutta tosiaan sillä edellytyksellä, että minulla on tunteita myös tätä toista naista kohtaan. Toisen miehen kanssa en osaa kuvitella olevani. Eihän sekään mahdotonta ole, mutta epätodennäköistä.

Mikä näistä asioista sitten tekee kinkyjä? Onhan jo aikoja sitten ollut kulttuureja, joissa miehellä on useampia vaimoja. Eikö nyt tasa-arvon maailmassa ole ihan reilua että moinen käännetään myös naisen oikeudeksi. Ja kun kaikilla on oikeus toteuttaa itseään kuten haluavat, miksi juuri tällainen polyseksuaalinen toiminta pitäisi rajata ns. normaalin ulkopuolelle?

Kuka yleensäkin määrittelee normaaliuden? Kai joskus oli aika, jolloin ainoa siveä asento tehdä mitään oli lähetyssaarnaaja-asento. Nyt kirjoitetaan kirja toisensa perään asennoista, jotka stimuloivat A- ja G-pisteitä ja niin eteenpäin. Seksissä on tultu entistä kokeilunhaluisemmiksi ja normaaliuden aste tuntuu kasvavan pikkuhiljaa. Hieromasauvoja kehdataan ostaa, niitä annetaan lahjaksi, pidetään lelukutsuja. Seksi ei ole enää tabu, joka on piilotettava aviovuoteeseen, vaan sen voi tuoda julkisuuteen. Siitä voi puhua ystävättärien kesken tai kahvitauolla töissä (ainakin meillä). Sitä pursuaa tv:ssä, mainoksissa ja lehdissä.

Vastaavasti - ja valitettavasti - tämä suuntaus näkyy myös erikoisten pornoleffojen teossa. Kun tavoitellaan laajempia markkinoita, pitää saada näyttelijät tekemään mitä kummempia asioita. Vast'ikään TV:ssä lääkäri kertoi, että ompelee entistä enemmän mm. peräaukon repeämiä. Oikein tehtynä (lue: sen tahtiin, joka peppuaan tarjoaa) anaaliseksi ei ole vaarallista. Mutta heti kun jossain pornoteollisuudessa naidaan uraansa aloittelevaa tyttöä tuplasti joka reikään, niin kyllähän sen arvaa, mikä on lopputulos. Grr.

Nyky-yhteiskuntamme perustana ovat heteroseksuaaliset monogamiset suhteet. Ydinperheen muodostavat äiti, isä, tyttö ja poika. Farmariauto, koira ja omakotitalo -ajattelusta ollaan ehkä pääsemässä jo eroon ja yksinhuoltajuuskin on sen verran yleistä, että sitä ei enää ihmetellä. Ehkä joskus 40 vuoden päästä päästään samalle asteelle vaikkapa seksuaalisten suuntautumisten kanssa. Kunhan nyt vain esimerkiksi tuo hedelmöityshoitolaki saataisiin sille mallille, että kaikki olisivat samalla viivalla suuntautumisestaan huolimatta.

Pohdin myös ihastumisen riskiä näissä tilanteissa. Onko se suurempi niillä jotka aktiivisesti tapaavat paljon ihmisiä. Ehkä ei. Jos ihminen on polyamorinen/-seksuaali, hän varmaan näkee ne houkuttelevat yksilöt, haki hän seuraa tahi ei. On ehkä sitten moraalista kiinni, miten tiukasti pitää kumppaniensa kanssa sovituista rajoista kiinni. Ehkä tästä voidaan tehdä johtopäätös, että moraalin on oltava kunnossa, jos meinaa "ryhtyä" polyseksuaalisiin suhteisiin. Samoin itsetunnon.