Kyselin Sylviltä
aiemmin, miten hän ja miehensä päätyivät harrastamaan avioliiton
ulkopuolista seksiä. Lupasin myös kirjoittaa omia pohdintojani
aiheesta, sillä biseksuaalina sitä väistämättä törmää joko oletukseen,
että minulle on unelmien täyttymys olla kimpassa kaksi naista, yksi
mies -asetelmassa tai vaihtoehtoisesti että pidän rakastajaa
aviosuhteen ohella. Olisi tekopyhyyttä väittää, etten moisista
välittäisi. Ajatustasolla ne ainakin ovat ihan ok. Mutta niin on moni
muukin seksiin liittyvä asia ;)
Minulla on kokemusta avioliiton aikaisista muista suhteista. Ne olivat
yhdessä sovittuja, mistä syystä en sano niitä mieheni pettämiseksi.
Minusta pettäminen on sitä, kun tehdään salaa asioita. Naiset olivat
bi-naisia, joilla oli miesystävät
tahoillaan. Yhden kanssa päädyin kimppaan: minä, hän ja hänen miehensä.
Ei se mikään unelmien täyttymys ollut. Ehkä miehelle, en tiedä. Asiasta
kun ei sen koommin puhuttu. Myöhemmin tuli muita syitä olla
harrastamatta moisia kuvioita ja noista ajoista on tosiaan pitkä aika..
Silti en periaatteessa ole hylännyt ajatusta siitä, että
jotakin vastaavaa voisi tapahtua jatkossakin. Mutta tosiaan sillä
edellytyksellä, että minulla on tunteita myös tätä toista naista
kohtaan. Toisen miehen kanssa en osaa kuvitella olevani. Eihän sekään
mahdotonta ole, mutta epätodennäköistä.
Mikä näistä asioista sitten tekee kinkyjä? Onhan jo aikoja sitten ollut
kulttuureja, joissa miehellä on useampia vaimoja. Eikö nyt tasa-arvon
maailmassa ole ihan reilua että moinen käännetään myös naisen
oikeudeksi. Ja kun kaikilla on oikeus toteuttaa itseään kuten haluavat,
miksi juuri tällainen polyseksuaalinen toiminta pitäisi rajata ns.
normaalin ulkopuolelle?
Kuka yleensäkin määrittelee normaaliuden? Kai joskus oli aika,
jolloin
ainoa siveä asento tehdä mitään oli lähetyssaarnaaja-asento. Nyt
kirjoitetaan kirja toisensa perään asennoista, jotka stimuloivat A- ja
G-pisteitä ja niin eteenpäin. Seksissä on tultu entistä
kokeilunhaluisemmiksi ja normaaliuden aste tuntuu kasvavan pikkuhiljaa.
Hieromasauvoja kehdataan ostaa, niitä annetaan lahjaksi, pidetään
lelukutsuja. Seksi ei ole enää tabu, joka on piilotettava
aviovuoteeseen, vaan sen voi tuoda julkisuuteen. Siitä voi puhua
ystävättärien kesken tai kahvitauolla töissä (ainakin meillä). Sitä
pursuaa tv:ssä, mainoksissa ja lehdissä.
Vastaavasti - ja valitettavasti - tämä suuntaus näkyy myös erikoisten
pornoleffojen teossa. Kun tavoitellaan laajempia markkinoita, pitää
saada näyttelijät tekemään mitä kummempia asioita. Vast'ikään TV:ssä
lääkäri kertoi, että ompelee entistä enemmän mm. peräaukon repeämiä.
Oikein tehtynä (lue: sen tahtiin, joka peppuaan tarjoaa) anaaliseksi ei
ole vaarallista. Mutta heti kun jossain pornoteollisuudessa naidaan
uraansa aloittelevaa tyttöä tuplasti joka reikään, niin kyllähän sen
arvaa, mikä on lopputulos. Grr.
Nyky-yhteiskuntamme perustana ovat
heteroseksuaaliset monogamiset suhteet. Ydinperheen muodostavat äiti,
isä, tyttö ja poika. Farmariauto, koira ja omakotitalo -ajattelusta
ollaan ehkä pääsemässä jo eroon ja yksinhuoltajuuskin on sen verran
yleistä, että sitä ei enää ihmetellä. Ehkä joskus 40
vuoden päästä päästään samalle asteelle vaikkapa seksuaalisten
suuntautumisten kanssa. Kunhan nyt vain esimerkiksi tuo
hedelmöityshoitolaki saataisiin sille mallille, että kaikki olisivat
samalla viivalla suuntautumisestaan huolimatta.
Pohdin myös ihastumisen riskiä näissä tilanteissa. Onko se suurempi
niillä jotka aktiivisesti tapaavat paljon ihmisiä. Ehkä ei. Jos ihminen
on polyamorinen/-seksuaali, hän varmaan näkee ne houkuttelevat yksilöt,
haki hän seuraa tahi ei. On ehkä sitten moraalista kiinni, miten
tiukasti pitää kumppaniensa kanssa sovituista rajoista kiinni. Ehkä
tästä voidaan tehdä johtopäätös, että moraalin on oltava kunnossa, jos
meinaa "ryhtyä" polyseksuaalisiin suhteisiin. Samoin itsetunnon.
lauantai, 25. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.