Aamupäivällä aioin kirjoittaa, että tästä kuukaudesta tulee yhtä hullunmyllyä, ahdistaa, itkettää jne. Nyt mieli on vähän laantunut. Ehkä tästä tulee sittenkin jotain. Kouluasioista tein to-do-listan. Kun siirtelen vähän tenttejä hamaan tulevaisuuteen ja organisoin muuten elämääni niin, ettei kaikki aika mene koulunpenkillä (teen kotona nopeammin tai en ollenkaan), voi tulla ihan ok toukokuu. Töitä tietysti joutuu tekemään, mutta ei varmaankaan mahdottomasti - ja sitäpaitsi aihe on kiinnostava, se motivoi.

Töissä sitä samaa, mieli on siltä osin vähän maassa. Olin eilisen lapsen kanssa kotona (oksensi, ilmeisesti yskä ärsytti, kun ei muita oksennustaudin oireita ollut) ja perjantaikin oli vapaa, joten tässä on taas ihan pihalla työkuvioista. Vapaapäivät ovat mukavia, mutta paluu arkeen on sitten sitäkin karumpaa :P

Mies on "pois kuvioista", toipilaana pienen leikkauksen jälkeen eli käytännössä minä pyöritän huushollia. Kalenteri (kokoa A5, viikko per aukeama, että varmasti mahtuu!) täyttyy "muista sitä, muista tätä" -merkinnöillä. Ei minulla mitään menoja ole, mutta kaikki asiat on kirjattava yhteen paikkaan, josta ne voi tarkistaa.

On jännä ilmiö, että nyt kun mennään toukokuun alkupäivissä ja kesäkuun sivut näyttävät ihan tyhjiltä (maksa vuokra -huomautus on ekalla viikolla sentään..), sitä ajattelee ja toivoo, että kesäkuussa tosiaan rauhoittuisi, saisi nollattua kiireensä. Mutta jos selaa taaksepäin, niin huomaa, että mikä tahansa kuu on yhtä täynnä merkintöjä: työpalavereja, vanhempainiltoja, luentoja, lääkäriaikoja.

Onkohan muuten järkevää kirjata työ- ja vapaa-ajan asiat samaan kalenteriin? Olen tätäkin pohtinut ja todennut, että kahden kalenterin hallitseminen olisi hankalaa ja joskus työpuheluita tulee kotiin, jolloin työkalenteri ei lohduttaisi yhtään työpöydällä. On se niin kivaa, kun on tärkeä ja tarpeellinen ihminen, niin tärkeä, että tarvitaan vapaa-ajallakin :P