Edit: Siirretty uuteen osoitteeseen (permalink), kun vanhaan tuli koko ajan roskapostia. Tästä syystä myös kommenttien päiväys on muuttunut.

Huom. Ei heikkohermoisille ;)

Olipa päivä. Aamulla soitin ja varasin ajan poskiontelopunktioon, kun nuo mokomat ovat vaivanneet jo iät ja ajat. Elättelin toiveita, että tuosta selviäisi jotain tai olo edes helpottuisi. Tällä hetkellä olo ei tunnu kovin ruusuiselta, mutta ehkä illalla..?

Toimenpidehän menee niin, että ensin puudutetaan sumutteella. Sitten laitetaan vanua noin 15 cm pitkien metallipiikkien kärkeen. Vanu uitetaan puudutteessa ja puikot työnnetään nenään. Siis ne piikit jäävät kiinni nenään noin 20 minuutiksi, minkä puutuminen kestää. Au au, jo tuo puikkojen laitto sattui toiselle puolelle ihan hirveästi. Limakalvoturvotusta, sanoi lääkäri. No, se olikin nähnyt röntgenkuvat. Hm, mahtaisikohan niitä kuvia saada printteinä tai muistikortilla itselleen vai ovatko ne sairaalan omaisuutta? Kyllähän raskausajan ultrakuviakin saa itselleen.

No joo. Takaisin aiheeseen. Istuskelin toimenpidehuoneessa määrätyn ajan. Radiosta kuului typerää humppaa ja älyttömiä paikallismainoksia. Olisin niin mieluusti kuunnellut vaikka koko ajan Lordia, ettei olisi tarvinut miettiä kurjaa oloa. Vaikka tikut oli teipattu kiinni, ne pääsivät toki heilumaan vähän ja koetin olla mahdollisimman paikoillaan. Otin jopa kuvan itsestäni ja lähetin miehelle MMS:nä ;)

Seuraavaksi hoitaja tuli lääkärin avuksi ja lääkäri napitti takkinsa. Kaapeista kaivettiin lisää piikkejä, ruisku, letkuja.. Sain kertakäyttöessun eteeni ja piikit poistettiin nokastani. Sattui. Uudet piikit olivat kaksikerroksiset, joiden sisus poistettiin kun piikki oli paikoillaan. Tämän uuden piikin kohteena oli poskiontelo, eli piti mennä ruston läpi. Au au. Hankalammalla puolella se oli yhtä nitkuttelua. Lääkäri piti päästäni kiinni ja voimaa käyttäen meni mikrometri kerrallaan ruston läpi. Itkuhan siinä tuli. Rutinaa, rutinaa ja krunts.

Helpotti hetkeksi. Nyt oli huuhtelun vuoro: hoitaja täytti jättimäisen ruiskun steriilillä liuoksella, ruisku yhdistettiin piikkiin letkulla ja uusi au au, kun piti kääntää päätä alaspäin. Neste valui nieluun, paine nenässä, ontelossa tai jossain oli tajuntaa räjäyttävä. Kyyneliä, kuolaa, liuosta, verta.. Syljeskelin kaarimaljaan, osa valui kaulaa pitkin paidankauluksesta sisään. Kiduttavalta tuntuneen ajan jälkeen 1,5 ruiskullista oli käytetty, se riitti.

Hoitaja antoi kilokaupalla paperia, räin lisää. Lääkäri kysyi, enhän vain pyörry. Koska verta tuli niin paljon, ei voi tietää, oliko siellä märkää. Sain hengähtää rauhassa. Kai ne luulivat, että olen pyörtymispisteessä, mutta ei, siedän kyllä kivun pyörtymättä, mutta itken helposti. Miltähän näytän ulkopuolisen silmin silloin, en tiedä. Puolikas rauhoittavaa voisi olla ihan paikallaan. Käyttäydyn ihan rauhallisesti, mutta mielessä myllertää ja lujaa. Kummallista. Niin, lääkäri kysyi sitten jälleen kerran vointia ja sanoi, ettei aio toista puolta hoitaa lainkaan, jos meinaan pyörtyä. Vakuutin edelleen, että olo on siltä osin ok, sattui vaan pirusti ja että hoidetaan nyt se toinenkin puoli, kun kerran tässä vaiheessa ollaan. Jänistäisin kuitenkin seuraavalla kerralla.

Odotin hankaluuksia äskeisen perusteella, mutta piikin laittaminen oli suhteellisen siedettävää. Hoitaja ja lääkärikin totesivat keskenään "sekö meni jo". Mutta ei se silti ollut mitenkään helppoa.. Ja sitten taas huuhtelua, mikä sekin sujui paljon paremmin, mutta edelleen sain pärskiä ja nyt tuli jo selvästi jotain märkäistä. Myöskään se pakahduttava ahtauden tunne ei ollut yhtä voimakas kuin aiemmin. Jee. Vielä yksi kidutus eli piikin poisto nenästä. Ohi on. Tässä vaiheessa tulin vilkaiseeksi lääkärin takkia. Eh, oli saanut kivan punertavan värin :P

Sain vielä niistää aika monta kertaa, pestä naamaa ja kaulaa. Olo oli jotenkin uupunut. Kai se jännityskin laukesi. Parempi puoli on selvästikin vielä parempi, huonompi puoli on nyt 1,5 h punktiosta vielä kipeä sen rusautuksen tai jonkun jäljiltä, mutta kun niistän, niistän paksua limaa eli mönjät ovat lähteneet liikkeelle. Jospa tämä nyt päättäisi sairastelun, kun sain vielä uuden antibioottikuurin.

Kohta lähden kotiin, lepäämään. Toivottavasti huominen on parempi.

PS: Hyvä Suomi! Hyvä Lordi! Valvoin viisut ja jännitin.. Leijonien pronssi ei tuntunut missään (kumpaankaan suuntaan), mutta viisufanina olen aivan innoissani. Ei tätä usko vieläkään.