Väsyttää ja ärsyttää. Viikonloppu oli tavallisesta poikkeava vain siltä
osin, että kävin lauantaina tentissä. Valvoin yömyöhään lukemassa,
heräsin aikaisin aamulla vielä kertaamaan. Lapsi heräsi juuri ennen
kuin oli lähdön aika, vaikka toivoin, että olisi nukkunut sen ohi. No,
mikäs siinä, järkätään aamupalaa, jutellaan sekalaisia, etsitään
päivävaatteita. Ehkä se olikin hyvä, että joutui ajattelemaan muuta
kuin tenttiä. Tentti itsessään meni ok. Se pakollinen aika on istuttava
ja yleensä olen nopea ja saan tekstin paperille siinä ajassa. Niin
nytkin. Tunnin kuluttua tentin alkamisesta olin jo kaupassa keräämässä
viikonlopun ruokaostoksia kärryihin.
Ja mitä teki mies sillä aikaa? Nukkui. Okei, se on sairas, mutta silti.
Jotenkin turhauttaa, kun meillä on sairastettu niin kauan kuin jaksan
muistaa. Kun tulin kotiin kilo talouspaperia kainalossani (miksi
wc-paperipaketissa on kantokahva, mutta talouspaperissa ei?), käsissäni
kasseja ja selässäni vielä reppu, kaikki on huiskin haiskin. Siinäpä
sitten alkaa siivoamaan.
En periaatteesta pidä siitä, että
lapsi katsoo telkkaria. Mutta mitä ihmettä sille keksii, kun kotona on
jatkuva kitinä, jos telkku on kiinni. Itse sitä on niin väsynyt ja
tympiintynyt kaikkeen, ettei jaksa keksiä oikein tekemistä. Kävimme
kyllä pyöräilemässä ja leikkipuistossa kahteen otteeseen. Sekin meinasi
aina tyssätä siihen, kun lapsi sai hepulin. Onkohan tuo enää normaalia
temperamenttia?
Perjantai-iltana isänsä oli poissa ja juuri
silloin, kaiken väsymyksen ja tenttipaineen keskellä tuntui, että en
jaksa enää yhtään. Hävettää, kun sitä toivoo, että tulisi
maanantaiaamu, että voisi viedä tenavan hoitoon, missä se viihtyy ja
missä ei ole telkkaria ja missä ulkoillaan monta tuntia päivässä. Kun
tuolla olisi edes joku kaveri, jonka kanssa olla, mutta ei, se on aina
isä tai äiti, jonka kanssa ollaan puistossa tai pyöräilemässä.
Meiltä on päiväkotiin tosi lyhyt matka ja tänään se meni niin, että
ehdotin tytölle, että se kävelee itse kävelytietä, lyhyempää reittiä.
ja odottaa portilla, kun minä kierrän autolla ajotien kautta. Portilla
se marmatti, etten olisi saanut tulla. Hän osaa kyllä itse. Varmistelin
vielä, että osaako varmasti mennä, vaikka tiesin, että kyllähän se,
vuosia samassa paikassa käyneenä. Milloinhan sitä uskaltaa päästää
lapsen yksinään ulos? Itse sitä kai hortoili jo pienestä pitäen, mutta
kun kasvuympäristö oli turvallinen omakotialue eikä tällainen
pikkukaupungin slummi. Alaovi on lukossa, joten avain olisi pakko
antaa, vaikka itse olisi kotona. Keitähän tyttö toisi mukanaan sisälle?
maanantai, 12. kesäkuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.