Kohta se alkaa! Vielä kun iltapäivään sinnittelen, niin that's it. Tälle päivälle oli kolme tehtävää, joista kaksi on jo suoritettu. Kolmannelle annan aikaa loppupäivän, tulee sitä kuitenkin kaikkea lisähommaa välistä tehtäväksi, kuten äskenkin pomo kävi jututtamassa ja häiritsi blogaamista.

Eilisen itsetuntovuodatuksen jälkeen mieli on valoisampi. Taitaa olla niin, että nimenomaan työidentiteetti on tässä vaiheessa kriisissä. Oli tosi hyvä sattuma, johdatusta tai mitä lie, että juuri eilen tuli kirje saksalaiselta ystävältä, joka on myyntipuolen johtotehtävissä. Olin aiemmin masennuksen ollessa pahimmillaan kirjoittanut hänelle kirjeen ja pohtinut omaa rooliani, onko minusta johtajaksi jne. Nyt hänen kirjettään lukiessani tajusin, että uusi pelottaa! Minua etenkin, joka pyrkii kaikessa täydellisyyteen. Ts. ei saisi mokata ensimmäisenäkään päivänä, vaikka uutta oppii monesti juuri erehdysten kautta.

Vapaa-ajalla olen jotenkin luottavaisempi, arvostan itseäni heti kun pääsen työpaikan ovesta ulos. Hmm, kieliiköhän tämä akuutista loman tarpeesta?? ;)