Mulla on kiirettä. Ihan käsittämättömästi aika karkaa käsistä.
Luennot alkoivat tällä viikolla, samoin työssä tehtiin päätöksiä
tulevista suuntalinjoista. Palaveria palaverin päälle, joista minä
tietysti kirjoitan muistiot. Ei siinä mitään, tykkään kirjoittaa, mutta
aika kuluu kyllä tehokkaasti. Huomaan nyt, että kaipaan toimintaa ja
olo on siltä osin ok. Hiuksetkaan eivät ehdi harmittaa.
Vaikka on kiva välillä, että töissä on luppoaikaa ja mahdollisuus
kirjoittaa sähköpostia rauhassa, niin ei se pidemmän päälle tunnu
yhtään niin kivalle. Kun olen velvollisuudentuntoinen ihminen, koen
hirveää syyllisyyttä siitä, etten tee mitään "oikeaa". Mutta kun ei
hommaa ole, sitä ei ole. Jos sitä on, sitä tehdään.
Esimiehenä kohtaan nyt jatkuvasti tiimityön ongelmia. Miten puhaltaa
yhteistyöintoa ihmisiin, jotka kulkevat omia polkujaan? Sain luvan
siirtää yhden ihmisen työpistettä ja muutenkin oma pomo antoi luvan
tehdä kaikenlaisia päätöksiä melko vapaasti. Hih. Mietin jo, pitäisikö
porukkaa sekoittaa, vai miten tuon yhteistyön saisi pelittämään.
Pitääkö tässä alkaa tekemään jotain lähentymisharjoituksia ;)
Ja miten pyytää palkankorotusta? Olen hypännyt kertaheitolla ihan
uuteen sfääriin vastuun suhteen. Kai korvauksen pitäisi olla jossakin
suhteessa siihen? Tuskin sukupuoleni tai talossaoloaikani ovat suoraan
perusteita huonompaan palkkaan kuin kollegoillani? Toki ymmärrän että
6-7 työvuotta on eri asia kuin 2-3, mutta eivät nuo luvut niin paljoa eroa, että sillä voisi koko palkankorotuksen kuitata.
Pistänpä papereita mappiin ja alan sitten miettiä, mitä tänään söis.
perjantai, 18. elokuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.