Hyvä mieli iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syön välipalaa eli juon tavallista jugurttia tavallisesta mukista (en suostu ostamaan juotavia jugurtteja muovipurkeissa, yritän elää ekologisesti) ja päätin kirjoittaa blogiin tuoreimmat ajatukset ennen kotiinlähtöä.

Mulla on tekemistä, ihan oikeaa ja järkevää sellaista. Tunnen siis oloni tarpeelliseksi ja tärkeäksi töissä. Aiemmin vaivannut lomaltapaluuahdistus on kaikonnut. En tietenkään nauti töissä olosta, kukapa täällä haluaisi päiviään viettää, kun voisi kotonakin olla ;) Mutta se ei ole sellaista ahdistunutta tympiintymistä.

Olen uskaltautunut kyselemään mielipiteitä ja ehdotuksia sekä tekemään niitä itse, sekä alas- että ylöspäin. Kommunikaatio pelaa mielestäni aika hyvin. Uskoisin, että alaiseni tietävät, mitä niiden pitää tehdä, toinen asia on sitten se, miten he sen toteuttavat. Esimerkiksi se ärsyttää, että vaikka sata kertaa sanon tietystä asiasta, että se pitäisi tehdä ryhmätyönä, asianosaiset sopivat vastuut ja lähtevät omiin nurkkiinsa nököttämään. Grr. Pitääköhän seuraavaan palaveriin tuoda joku peli tms. joka konkretisoi ryhmätyön merkityksen. Sooloilu sopii tiettyyn tilanteeseen, on jopa suotavaa, mutta ei juuri nyt.

Tämän lisäksi, kun suunnittelimme erästä logoa pomoni, kollegan ja alaisteni kanssa, pomo kehui piirustustaitojani. Hah, kunhan vain vähän luonnostelin ruutupaperille, miltä kuva voisi näyttää. Itsetuntoani kohentaa myös kaverin kommentti tuoreista kesäkuvista: "Sulla on hienoja kuvia!" No joo, osa tietysti miehen ottamia, mutta sain myös jotain itsekin kameran linssin takaa ikuistettua.

Mistähän tämä kumma hyvä-hyvä-buumi tulee? :) Eilen oli parisuhdeilta - ja kyllä väsyttää. Kahvipöytäjutut olivat sen tasoisia. Söin hyvän lounaankin kivassa seurassa. Mikähän olisi nyt huonosti? En äkkiseltään keksi. Ehkä se, että kotona on ihan liian kuuma. Joten töissä ja pihalla on ihan oikeasti kiva olla.