Säälittävää. Kahden viikon työrupeaman jälkeen olen jo ihan tympiintynyt siihen. Inhottaa koko roska. Tänään olis tunti terapian alkamisesta palaveri. Kumpaakaan on hankala siirtää, joten tyydyn lyhyempään terapiakäyntiin. Saapahan ehkä jotain kuitenkin puhuttua.

Teen erilaisia tehtäviä terapiakäynneille. Tällä kertaa piti pohtia minäkuvaa; millainen olen, millainen haluaisin olla ja mitä ajattelen muiden ajattelevan minusta. Loppujaan minulla on kuitenkin ihan hyviä taitoja ja olen mukava ja fiksu :) ihminen, mutta pääasiassa ajattelen itsestäni liian negatiivisesti.

Noiden tehtävien jälkeen piti miettiä, mistä haaveilen ja siitä, miten aion noita asioita saavuttaa. Olen jo pitkään valittanut työn stressaavuudesta ja aina välillä käy mielessä, että ottaisi ja repäisisi, lopettaisi tämän turhauttavan työn. Mutta mistä elanto sitten? Josta päästäänkin siihen ydinkysymykseen: koulutukseeni liittyen, mistä oikeastaan pidän? Olen edelleen sitä mieltä, että ammatti on oikea, mutta ehkä työpaikka on väärä :P

Jään pohtimaan noita tykkäämisiä. Dokumenttien laadinta on ainakin mukavaa puuhaa ja tehtävien jakaminen muille. Sit kun vielä tietäis, mistä niitä dokumentteja kirjoittaisi ja minkälaisia tehtäviä antaisi. *huokaus* Onneksi viikonloppu häämöttää!