Viikonloppu oli sanalla sanoen erilainen. Lauantaina tarvoin muksun kanssa metsässä etsien yhtä tiettyä kuusta, jonka alla hänellä päiväkotiryhmineen on ollut tapana laulaa "Kas kuusen latvassa oksien alla..". Löytyihän se vihdoin, kun tarvoimme uskollisesti eteenpäin. Olisi mielenkiintoista nähdä reitti kartalle piirrettynä, sillä metsä ei ole iso, mutta kun polut mutkittelevat, matkaa kertyy ihan kiitettävästi.

Sunnuntaina oli aikainen herätys ja lähtö rallikisoihin. Urheiluautoilu ei kuulu harrastuksiimme, mutta kun kutsu saatiin toimitsijan tehtäviin, ei siitä kehtaa kieltäytyä. Ja olihan se vaihtelua. Nyt vain olo enteilee flunssaa, kun tuntitolkulla istuttiin radan varrella palelemassa :P Mies oli koko päivän paikalla, tenavan kanssa kävin kotona hakemassa lisää vaatetta ja palasimme sitten loppupäiväksi takaisin, paremmin varustautuneena. Tulee mieleen muinaiset urheilukisat ja muut tapahtumat, joissa olin aikoinaan erilaisissa vastuutehtävissä. Niihin otettiin elokuusta alkaen toppatakkia ja villasukkia mukaan. Yllättävän kylmä tulee, kun joutuu seisoskelemaan lähes paikoillaan! Mutta eihän sitä muistanut..

Keskiviikkona menen taas omahoitajalle. En minä tiedä, voiko sitä edes terapiaksi sanan varsinaisessa merkityksessä sanoa. Ehkäpä? Ainakin siinä mielessä, että koetamme käydä läpi asioita jotka pohdituttavat, ja minulla itselläni on se asenne, että vaikka tuo on harvakseltaan tapahtuvaa, haluan kuitenkin käydä teemoittain asioita (työkirjan avulla) ja sillä tavalla kehittyä ja käyttää vastaanoton hyödykseni. Josko nyt saisin ajan lääkärille?