Uuden kuukauden kunniaksi uusi ulkoasu. Saapa nähdä, viilaanko vielä mieluisammaksi, mutta tässä nyt jotain alkuun. Tuli tunne, että lumpeet eivät enää tunnu oikealle säähän ja mielialaan liittyen.

Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee.

Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään.
Tänne, tänne, jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.

Tunnistatteko laulun? Lauloin sitä eilen muksulle. Veljeä alkoi aina itkettää, kun äiti tuota lauloi. Hänestä se oli niin surullinen. Kaihoisa se minustakin on.

Syksy on siis tullut. On kylmä ja väsyttää. Töissä tuntuu olevan todella raskasta ja elämä muutenkin seilaa siellä vastavirrassa. Tai no. Olo on tavallaan ihan ok, mutta pimeys ja sateet tympivät, jopa masentavat. Töissä on nyt kiireistä, joten en onneksi ehdi pieniä murheita miettiä :) Ja on kivakin välillä juosta huoneesta toiseen ja hoitaa asioita. Tulee heti tunne, että olen tarpeellinen. Tänäänkin isopomo kertoi omia näkemyksiään aika avoimesti kahden kesken. Wohoo, minuun luotetaan!

Työhuoneen seinällä olevassa kalenterissa on upea syksyinen kuva, joka on otettu jostain tunturista. Syksyn värit ovat jotain todella upeaa. Ilman niitä syksy olisi mitä viheliäin ja kurjin vuodenaika, mutta lehtikasoja on ihana potkia ja pihlajanmarjat ovat upeita kuulasta taivasta vasten.

Perheen kanssa on tarkoitus lähteä metsään tässä lähipäivinä. Voisin ilahduttaa lukijoita jollakin kuvalla, jos niitä onnistun ottamaan. Aiemmin harrastin aika paljonkin valokuvausta ja luonto on oiva kohde - ellei lähde jäniksiä tai muita vikkeliä arkajalkoja kuvaamaan ;)