Menin nukkumaan yhden jälkeen, heräsin ennen kuutta. Haukotus. Ei taas paljoa järki päätä pakota, kun näin lyhyillä unilla koittaa selvitä. Mutta monesta syystä joutui valvomaan myöhään ja vastaavasti heräämään aikaisin.

On ollut tosi retuperällä kaikki kodinhoitoon liittyvät puuhat, joten viikonloppu meni pyykätessä, kokatessa, tiskatessa ja siivotessa. Isänpäiväkakku tehtiin tietysti jo lauantaina, ja sitä on edelleen jäljellä. Se kertoo joko siitä, että se ei ollut liian hyvää, tai meille on kehittynyt kohtuullinen herkuttelutaito :D

Otin perjantaina työkoneen mukaan kotiin, mutta en saanut sitä edes avattua. Muutenkin unohdin tyystin työasiat ja keskityin perhe-elämän. Luin "sata" lastenkirjaa ja kävin luistelemassa. Tyhmä kaupunki, kun ei raaski pitää valoja kentällä. Kiva siellä hämärässä luistella.. Pitää antaa palautetta, ei se muuten muutu.

Huomenna on koulua illalla. Tympii. Ihan kivaa siellä sitten on, kun sinne asti pääsee, mutta lähteminen on aina takkuista. No, jään töihin pidemmäksi aikaa ja menen sieltä suoraan.

Deprakinea menee nyt 1000 mg ja Lamictalia 100. Viikonloppuna itketti, mutta kai se johtui väsymyksestä ja siitä, että pahoitin mieleni muutamasta asiasta. Eli ei mitään yliampuvaa. Saahan sitä itkeä tirauttaa aina välillä, eikö vaan? :)