Luin TV-ohjelmatietoja äsken ja huomasin uuden ohjelman, talk show -tyyppisen. Sitä mainostettiin tyyliin "kyllä maailmassa aina puhetta riittää". Huoh. Minkä tasoista puhetta? Kuka kaipaa yleistä lätinää, kun on niin paljon kipeitä asioita kelattavana?

Luin eilen Mieli keinussa -nimistä kirjaa bipolaari-ihmisten kokemuksista. Siinä eräs nainen sanoi, että hänellä on ystävä jonka kanssa ei osaa/ pysty puhumaan sairaudestaan. He puhuvat kaikesta pinnallisesta ja sairas nainen oli sitä mieltä, että joskus tekee hyvää elää pinnallisesti, pohtia kynsilakan väriä sen sijaan että murehtisi vaivojaan.

Pitääköhän mun nyt oikeasti ottaa sellainen asenne, että koitan löytää sen kynsilakkafriikin jostain ja pitää pinnallisia pulinapäiviä välillä? ;) Eilen puhuin työkaverin kanssa paistinpannuista ja hormonihuuruista. Kelpuutetaanko ne "pinnallisiksi", kun ei sivuttu psyykkisiä sairauksia mitenkään?