Erinäisistä syistä katsoin työsähköpostit parin viikon tauon jälkeen. Toki periaatteeni on, että lomalla lomaillaan. Pomolta oli tullut yksirivinen viesti, että toimittaisinko mahdollisimman pian sairaslomatodistuksen sihteerille. Joopa joo, enpä ole tullut muistaneeksi koko asiaa. Anteeksi nyt vain. Huvikseni tosiaan lomailen. Hah.

Tiedän kyllä, että todistus pitää toimittaa mahdollisimman nopeasti, mutta kun pää ei toimi, niin..

Ja kun vasta luin yhdestä ammattiliiton lehdestä, että sairaus voi olla peruste irtisanomiseen, jos työkyky on olennaisesti heikentynyt, eikä muilla järjestelyillä pystytä ihmistä työllistämään samassa yrityksessä. Joopa joo, osa kaksi.

Ketuttaa. Ei tässä nyt oikein uskalla toista sairaslomakuukautta ottaa. Olen tosin kallistumassa muutenkin siihen, että pidän sairasloman jälkeen suunnitellun kesälomani. Kohta joku pääsee sanomaan, että laskelmoin sairaslomani niin, että voin jatkaa suoraan lomalle. Pomo tulee lomalta, kun minä lähden.

Kerronko nyt suorilta kaksisuuntaisen masennusjaksosta pomolle vai puhunko vain masennuksesta? Rehellisyys kannattaa, uskoisin, vaikka sitten menisikin työpaikka alta. Ettei tarvi jälkeenpäin surra, ettei puhunut asioita niinkuin ne ovat. Jos ei mene jakeluun, että tämä ei ole sinänsä työstä johtuvaa, joskin rankat työajat, univelat tai joku muu asia voi asiaa pahentaa, että en ole huvikseni pois töistä. Ja onhan se lääkäristäkin kiinni, kirjoittaako sairaslomaa. Eiköhän sillä ole perusteet pitää mua sairaana, jolloin työnteko on vaikeaa.

Mutta jos tämä on jatkuva asiaintila, mitä sitten? En tiedä. Ahdistuksen ahdistus :(

PS: Kiva optikkopoika korjasi aurinkolasejani. Nyt ne ovat kutakuinkin ok. Sentään jotain hyvää :) Mieliala vaihtelee yllättävän paljon. Eilen oli hyvä päivä, jaksoin uskoa tulevaisuuteen ja elämään, nyt taas ahdistaa.