Voi turskatti, kuten Katti Matikainen TV2:n lasten aamuissa sanoisi. Otin aamulla pari tablettia keittiönpöydän kulmalle, jotta tuon ne töihin varalääkkeiksi. Haha, siellä ne ovat siistissä pinossa odottamassa.

Tulin töihin seitsemäksi, täällä ei ole ketään. Pomo oli laittanut lomalla postia, että antaisinko ohjeita alaiselle X, mitä hän nyt seuraavaksi jatkaa. Kakan marjat, en minä lue kesälomallani työposteja. Kuka niin olettaa?

Kun asenne jo valmiiksi on täysin turhautuneen kiukkuinen, ei varmaan hyvää seuraa. Olen siis töissä pitkän sairas- ja kesälomajakson jälkeen. Saikkua saisin varmasti lisää, siitä ei liene epäilystäkään, mutta yritän nyt koittaa porskuttaa edes vähän eteenpäin täällä. Vaikka vain sen takia, että saan leipää kaappiin ja toimivan terveydenhuollon. Intohimo ammattiini on muuttunut leipiintymiseksi. Kurjaa :(