Tällä kertaa kyse ei ollut lupatarkastuksesta, vaan jehovantodistajista. Nuori nainen toimi puhemiehenä, vanhempi tarkkaili vähän sivummasta. Liekö ollut jokin opettelutapahtuma meneillään.
Kun kerroin, että minä uskon eri tavalla kuin he, enkä halua lehtiään, tyttö näytti hetken aikaa hämmentyneeltä. Minulla on periaate, etten ota lehtisiä, kun ne kuitenkin menevät roskiin. Olisiko lie ollut parempi ottaa ja sietää uusi vierailu myöhemmin. Mutta mitä suotta, kai minulla on sen verran pokkaa, että pidän pääni omassa huushollissani, vaikka vain sen oven suussa.
- Sori, ruoka palaa, oli sanottava, mikä oli totta. En muista, pyysinkö heitä olemaan tulematta enää, mutta sen muistan, että suunnittelin lappua "Ei jehovia" mainostenjaon kieltävän kyltin rinnalle. Jos minä en tyrkytä uskoani, miksi muiden pitäisi tehdä sitä minulle?
Tarinamaanantain 24. haasteen kuva-aihe
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.