Olen nyt muutaman päivän käynyt töissä. Hain kyllä sairaslomaakin, mutta ajattelin, että otan tämän viikon rennommin ja katsastelen, miltä tuntuu, jotta osaan maanantaina psykiatrille kertoa tuoreita tuntoja työnteosta (TTT, heh). Olen kyllä väsynyt ja hermostun huomattavasti herkemmin (HHH) ihan pienistäkin asioista tyyliin kuka vie roskiksen. Mieliala on yllättävän hyvä ja huomaankin miettiväni, onko tämä tyyntä myrskyn edellä.

Lapsella on kodin ulkopuolista puuhaa iltaisin, joten minulla on aikaa olla vain, elleivät omat harrastukset tule juuri niiksi illoiksi. Yhtenä päivänä olin töissä ja sen jälkeen vielä koulussa ja mieli oli todella iloinen, kun kotiin pyöräilin. Liian monta menoa viikossa on kuitenkin vaarallista. Yliväsyneenä ampuu yli ja totaalinen väsähdys iskee päälle todella helposti. Tänään lähdenkin aikaisemmin kotiin, on aikaa siistiä paikkoja ja asennoitua viikonlopun viettoon. Rentoutuminen ei onnistu, jos vaatekasat pyörivät nurkissa.

Eli.. taidan pärjätä töissä kohtuudella, kun pidän päivät lyhyempinä. Sopimuksen työajan lyhentämisestä teemme, kun näen, mille mallille lokakuun tunnit asettuvat. 30 h ei ehkä riitä, pitäisi olla 25. En tiedä.

Olen miettinyt ammattiasioita muutenkin. Työpaikan vaihto, uusi ammatti, mitä muuta? Tein ammatinvalintatestin ihan huvikseni ja kärkipäässä oli ammatteja, jotka eivät ole lähelläkään nykyistä. Liekö nuo sen helpompia kuin nykyinen, johon on jo rutiinia.