Marina kysyi lääkäri- ja hoitaja-asioista. Käyn lääkärillä ehkä kerran kaksi vuodessa hyvinä aikoina ja jos tarvitaan lääkesäätöä esimerkiksi, useamman kerran vuodessa. Nyt oli kontrollikäynti noin 6 vk päässä edellisestä käynnistä. Hoitajalla käyn noin 2-3 viikon välein. Pahimmassa vaiheessa nyt syksyllä kävin viikoittain. Aiemmin tehtiin työkirjoja, mutta nyt on niin pitkään ollut matalalentoa, etten enää tiedä, onko noista hyötyä.

En ole ollut ihastunut yhteenkään hoitajistani ;) Kaksi viimeisintä ovat ihan viehättäviä, suunnilleen minun ikäisiäni naisia. En vain osaa ajatella heitä ihmisinä sillä tavalla kuin esimerkiksi kaupan kassahenkilöä. Hoitaja on hoitaja, hänellä ei ole minulle omaa elämää. Minä näen hänet vain työnsä kautta. Ja sitten hämmennyn, kun näen hänet ihmisten keskellä massatapahtumassa. Hän ei tietysti tervehdi, enkä ota sitä henkilökohtaisesti, kun tiedän, että he "eivät saa tuntea" asiakkaitaan muualla. Mutta pitäisikö minun tervehtiä? Ja mitä jos hoitajalla on perhettä mukana? Haluanko tietää, minkä näköinen puoliso tai minkä ikäisiä lapsia hänellä on? Ei, minä vain haluan ajatella häntä omana hoitajanani, jonka tapaan tiistaina kello 10.

Tulevaisuus taisi kiinnostaa lääkäriä siksi, että olen moneen kertaan puhunut, miten työ rassaa ja mitä ihmettä opiskelen, kun en kuitenkaan jaksa niissä hommissa. Minulta puuttuu muutama kurssi ja gradu, joten tuntuu tyhmälle keskeyttää tässä vaiheessa. Toisaalta, jos joskus valmistun, voin hakea jotain öky-guru-paikkaa, sinnitellä jonkun aikaa ja jäädä sairaslomalle. Päiväraha toivottavasti lasketaan sen hetkisistä tuloista, joten olenpa ainakin opiskellut saadakseni muutaman kolikon enemmän kuin aiemmin.

Tämäkö on muka tulevaisuudensuunnitelmien huippu? Tottakai minä haluaisin tehdä iloisia, eteenpäin tähtääviä suunnitelmia, jotka toteutuvat, mutta realismi iskee. Toisaalta, haaveeni ovat aina olleet perhe- ja kotikeskeisiä. Silläkään saralla tosin kaikki ei ole mennyt ihan putkeen: munasarjoissani on vikaa.

Elämä kuljettaa kyllä, mutta mistä löydän viisautta soutaa tai huovata tarpeen tullen, kun kartasta ei ole kuin repaleita jäljellä?