Pian lähden uudenvuoden viettoon appivanhempien luo. Enää vierailut eivät ole pakkopullaa, vaan siellä on ihan mukava käydä (ei jäädä). Välini anoppiin ovat neutraalit, yhteisiä kiinnostuksenkohteita on löytynyt hiljalleen. Mukaani otan kuitenkin jotakin ajankulua, esimerkiksi kirjan tai lehtiä, joskin tällä kertaa aion yrittää ulkoilla enemmän.

Perhepiiri on koolla, joten yhteenottoja voi tulla. Suurin osa porukasta on temperamentikasta ja suorapuheista. Ehkä minäkin opin hiljalleen sanomaan reippaammin asioista. Vastaansanomistakin on monta laatua. Ei tarvi huutaa päin pläsiä rumasti, vaan voi sanoa nätisti mutta jämäkästi. Minua sellainen kieltäytymistaktiikka aina ihastuttaa, kun itse olen niin huono siinä.