Olipa taas päivä, tuo eilinen. Töihin hitusen turhan myöhään, kun väsytti niin kovasti, minkä seurauksena lähdin aikaisemmin hakeakseni ipanan klo 16 huiteilla. Pyörä oli töissä, joten kävelin sinne takaisin tehdäkseni tunnit täyteen. Oli kuuma, 25 asteen huiteilla. Kävelyyn meni tunti, lapsi pyöräili edellä ja hoputti. Perillä tyttö joi koko eväänä olleen limpparin. Se taas tiesi vessassa ramppaamista :P Yritin saada työjuttuja aikaiseksi, heikolla menestyksellä.

Takaisin lähdettiin kirjaston kautta. En olisi jaksanut, mutta kun olin luvannut.. Olo oli tässä vaiheessa jo varsin heikko, joten houkuttelin tytön kaupan kautta, että olisi edes juotavaa. Kirjastossa ei onneksi sitten mennyt enää kauaa, kun se suljettiin jo seitsemältä. Työllä ja tuskalla pyöräiltiin kotiin. Jätin tavarat sikin sokin ja painuin suihkun kautta nukkumaan. Tytär ja mies kävivät kai hätyyttämässä pariin otteeseen, mutta pidin pääni, nyt en enää nouse. Kun en jaksa, en jaksa.

Tästä voidaan päätellä:
- lapsen kanssa ei voi tehdä töitä
- helteellä kävely on vihonviimeistä puuhaa
- kaiket illat ulkona -tyyli ei sovi minulle
- pitkät yöunet tekevät terää (10 h)
- töihin pitäisi tulla ajoissa, jotta ehtii ajallaan pois: sinne palaaminen on kypsää