On tää elämä vaikeaa. Muutettiin nykyasuntoon, kun edellisessä meitä häirittiin, uhkailtiin jne. Kuviteltiin, että tässä saataisiin olla rauhassa. Mutta ei. Nyt ne mokomat tekevät pientä jäynää tässäkin, kun osa samasta porukasta muutti meidän perässä tähän taloon. Hermoja raastavaa. Ei löydy taloa, ei löydy autoa. Miksi tää nyt potkii näin päähän??

Lomalla on muuten ihan jees, mutta en saa olla rauhassa tietokoneella, kun lapsi on siitä mulle kateellinen. En edes yritä, ennenkuin se on nukkumassa, milloin on taas liian myöhä älylliselle aivotoiminnalle, ts. blogaamiseen.

Vielä pitäisi sumplia, milloin mennään mun porukoille. Olisi pitänyt hoitaa se heti ekana lomaviikkona alta pois, niin ei vaivaisi. Ne ovat niin tarkkoja, milloin passaa tulla minnekin. Omapa on lomansa toki, mutta ei lomalla sais olla kello kaulassa.

Että tällaista täällä, kun kerran oli kaipailtu ;)