Olen nukkunut. Tänään puolille päivin, viikonloppuna pitkiä öitä ja pitkiä päiväunia. Sunnuntaina sain jopa naperon päiväunille kanssani, mitä ei ole tapahtunut noin puoleen vuoteen, vuoteen. Olipa ihana köllötellä yhdessä. Kaikessa rauhassa.

Hirvittää, miten tästä noustaan. Olen niin väsynyt. Voisin vain nukkua. Mies kommentoi eilen johonkin asiaan "kun olet huomenna kotona, ehdit varmaankin katsoa...". No joo, ehkä tämä muille näyttää sille, että vain löhöilen kotona, mutta tänäänkin taas nukuin puolet päivästä. Lamictalin yleisiin haittavaikutuksiin kuuluu kyllä väsymys, mutta toki se voi osin olla masennuksenkin vikaa. Tietysti väsymys ruokkii itse itseään: ei jaksa lähteä liikkeelle, kun väsyttää, mutta olen ulkoillut joka päivä ainakin vähän enkä koe arkisia askareita aivan älyttömän rankkoina. Kiinnostusta ei kyllä juuri ole esim. ruuanlaittoon, mutta se nyt on aina ollut nolla, etenkin nyt, kun keskittymiskyky on heikkoa.

Adan tavoin (kommentti edellisessä viestissäni) olen miettinyt "Mihin meillä on kiire?" Uudenvuodenlupauksissani päätin ottaa rennosti ja löysätä, jättää ns. pakolliset tekemiset vähemmälle ja tarvittaessa vain olla. Luulen, että olen kohtalaisesti onnistunut. Aina välillä tulee tilanteita, jolloin on oikeasti pakko asettaa muiden tarpeet edelle, mutta nyt, kun olen "tauolla", olen huomannut, että on todella hoitavaa, kun vain on. Tekee jotain pientä (lapsiperheessä on aina hulinaa) eikä suostu ottamaan paineita liian isoista asioista.

Töihinpaluu, niin, torstaina olen suunnitellut palaavani. Miten muut sivuoireita lääkityksistä saavat hoitavat työkuviot? Periaatteessa olisin valmis tekemään töitä, mutta jos jaksaminen on vähäistä, mitä järkeä siinä on? En koe olevani enää hirveän masentunut, ainoastaan väsynyt. Onkohan itsediagnoosini väärä? :)

Viimeviikkoiset iltapalatreffit kaverin kanssa tekivät hyvää. Puhuimme ummet ja lammet, masennuksestani, hänen huolistaan. Kerroin, että voin vaikuttaa töksähtelevälle puheissani, mutta se on masennuksen syytä; aivot vain eivät toimi samalla tavalla kuin normaalisti. En yhtään ihmettele, että on helppo muumioitua kotiin, kun puheen tuottaminen on eri luokkaa kuin mihin on tottunut.

PS: Tohtori, luin kyllä sen lääkepakkauselosteen, mutta siinä ei kerrottu varsinaisesti mitään uutta verrattuna siihen, mitä sain hoitopaikasta, eli yhteys hoitavaan tahoon, jos tulee ihottumaa. Lähinnä aiemmin mietin sitä, onko asialla todella niin kiire, ettei voi odottaa virka-aikaa, ts. kehittyykö oireisto yön aikana niin pahaksi, että "se on menoa aamulla". Näistä kun ei selosteissa kerrota koskaan mitään. Ja minä haluan aina tietää "miksi" enkä "mitä".. Asia ei sinänsä ole akuutti, koska mitään ihottumaa ei tosiaan ole ja jos tulisi, niin toki päivystykseen soittaisin. Mutta kunhan taas mietin ;)