Olen nukkunut. Tänään puolille päivin, viikonloppuna pitkiä öitä ja
pitkiä päiväunia. Sunnuntaina sain jopa naperon päiväunille kanssani,
mitä ei ole tapahtunut noin puoleen vuoteen, vuoteen. Olipa ihana
köllötellä yhdessä. Kaikessa rauhassa.
Hirvittää, miten tästä noustaan. Olen niin väsynyt. Voisin vain nukkua.
Mies kommentoi eilen johonkin asiaan "kun olet huomenna kotona, ehdit
varmaankin katsoa...". No joo, ehkä tämä muille näyttää sille, että
vain löhöilen kotona, mutta tänäänkin taas nukuin puolet päivästä.
Lamictalin yleisiin haittavaikutuksiin kuuluu kyllä väsymys, mutta toki
se voi osin olla masennuksenkin vikaa. Tietysti väsymys ruokkii itse
itseään: ei jaksa lähteä liikkeelle, kun väsyttää, mutta olen ulkoillut
joka päivä ainakin vähän enkä koe arkisia askareita aivan älyttömän
rankkoina. Kiinnostusta ei kyllä juuri ole esim. ruuanlaittoon, mutta
se nyt on aina ollut nolla, etenkin nyt, kun keskittymiskyky on heikkoa.
Adan tavoin (kommentti edellisessä viestissäni) olen miettinyt "Mihin
meillä on kiire?" Uudenvuodenlupauksissani päätin ottaa rennosti ja
löysätä, jättää ns. pakolliset tekemiset vähemmälle ja tarvittaessa
vain olla. Luulen, että olen kohtalaisesti onnistunut. Aina välillä
tulee tilanteita, jolloin on oikeasti pakko asettaa muiden tarpeet
edelle, mutta nyt, kun olen "tauolla", olen huomannut, että on todella
hoitavaa, kun vain on. Tekee jotain pientä (lapsiperheessä on aina
hulinaa) eikä suostu ottamaan paineita liian isoista asioista.
Töihinpaluu, niin, torstaina olen suunnitellut palaavani. Miten muut
sivuoireita lääkityksistä saavat hoitavat työkuviot? Periaatteessa
olisin valmis tekemään töitä, mutta jos jaksaminen on vähäistä, mitä
järkeä siinä on? En koe olevani enää hirveän masentunut, ainoastaan
väsynyt. Onkohan itsediagnoosini väärä? :)
Viimeviikkoiset iltapalatreffit kaverin kanssa tekivät hyvää. Puhuimme
ummet ja lammet, masennuksestani, hänen huolistaan. Kerroin, että voin
vaikuttaa töksähtelevälle puheissani, mutta se on masennuksen syytä;
aivot vain eivät toimi samalla tavalla kuin normaalisti. En yhtään
ihmettele, että on helppo muumioitua kotiin, kun puheen tuottaminen on
eri luokkaa kuin mihin on tottunut.
PS: Tohtori, luin kyllä sen lääkepakkauselosteen, mutta siinä ei
kerrottu varsinaisesti mitään uutta verrattuna siihen, mitä sain
hoitopaikasta, eli yhteys hoitavaan tahoon, jos tulee ihottumaa.
Lähinnä aiemmin mietin sitä, onko asialla todella niin kiire, ettei voi
odottaa virka-aikaa, ts. kehittyykö oireisto yön aikana niin pahaksi,
että "se on menoa aamulla". Näistä kun ei selosteissa kerrota koskaan
mitään. Ja minä haluan aina tietää "miksi" enkä "mitä".. Asia ei
sinänsä ole akuutti, koska mitään ihottumaa ei tosiaan ole ja jos
tulisi, niin toki päivystykseen soittaisin. Mutta kunhan taas mietin ;)
maanantai, 27. maaliskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.