Tulin siihen tulokseen, että kirjoittaminen on terapeuttisinta
mahdollista toimintaa minulle. Ehkä tämän blogin tarkoituksena ei
olekaan muu kuin kerätä ajatuksia kokoon itseäni varten. Bonusta
tietysti on, jos joku muu (hengenheimolainen) kiinnostuu.
Tällä hetkellä kirjoituksia näyttää tulevan reipasta tahtia, liekö
uutuudenviehätystä vai tarvetta saada virtuaalipaperille kaikki, mikä
on päässä jo pidempään pyörinyt. Harvemmin muistan, että hiljaa hyvä
tulee.
Haaveilin vipinästä... Olisi houkuttelevaa ihastua
johonkuhun. Se voisi tuoda piristystä myös parisuhteeseen. En
vakavissani suunnittele suhdetta naiseen, mutta eihän sitä koskaan
tiedä, mitä elämä tuo vastaan. Klisee kliseitä inhoavan suusta, niinpä
niin. Mutta kuitenkin. Olen ehkä liian varautunut, liian useasti
pettynyt?
keskiviikko, 28. joulukuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.