Reilu puoli päivää töissä. Jospa tämä taas tästä alkaisi lutviutua, tosin onneksi pian pääsen lomalle. Koska työt tehdään pitkälti tietokoneella, aloin siivota konettani lomakuntoon. Varmuuskopiot ym. tietysti on tehtävä, privaattijutut laitettava jonnekin talteen. En ollut päässyt tässä puuhassani kovinkaan pitkälle, kun pomo pyyhälsi paikalle: missä mennään. Kyselin joitakin yksityiskohtia ja koetin osoittaa olevani kovinkin perillä asioista.

Hir-vit-tää. Osa tehtävistä on väistämättä sellaisia, joissa tarvitaan kaupallisia taitoja. En halua, en tykkää, inhoan. En ala, jos pitää muuttua verkkaritytöstä jakkupukurouvaksi ja olla tekemisissä asiakkaiden kanssa, edustaa yritystä ja tuotteita. Ja olenhan yrityksen "käyntikortti" ja alani edustaja jokaiselle, jonka kohtaan työasioissa.

Pärjään kyllä hyvin kollegojen kanssa, olivat he ylempi- tai alempiarvoisia. Äsken vedin 1,5 h palaverin tuosta noin vain. Äkkiä kopioin pari tulostetta ja that's it. Nyt pitäisi kirjoittaa muistio, mutta teen sen jahka olen saanut kirjoitettua muutaman rivin blogia ensin. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen tuohon palaveriin, sillä esimies tuli jo ihmettelemään, mitä teen, kun kytkin läppäriä videotykkiin. "Valmistelen palaveria, siitä mistä puhuit aamulla."  "No sehän on tosi hyvä", se sanoi ja meni pois. Huomenna uusi, tarkentava palaveri. Siitä en pidä, kun en keksi, mitä sanon. Pitäisi keksiä hommia viidelle hengelle viideksi viikoksi. No joo, onneksi vastuuta saavat ottaa muutkin. Minä en lomalla työasioita mieti. Piste.

Valitin jo muualla, miten työ ja vapaa-aika sotkeutuvat, kun työpuhelin on samalla henkilökohtainen kapula. Ilmaisten puheluiden etu näkyy tässä nurjassa puolessa. Joskus mietin, pitäisikö vain laittaa puhelin kiinni aina iltaisin. Mutta mihin kaverit sitten soittaisivat ja tekstaisivat? Haluan olla saatavilla ne harvat kerrat. Kahden puhelimen loukkuun en välittäisi jäädä.

Työkaverilla ei ole kännykkää, ainakin luulen niin, kun en ole nähnyt sillä puhelinnumeroa yhteystiedoissa. Se hoitaa työpuhelut lankapuhelimesta, joita on tässä talossa enää kaksi. Mitenhän se hanskaa vapaa-aikansa - vai onkohan sen kännykkä vain harvoille ja valituille?

No joo, taidan tyytyä elämään kuten ennen. Vastaan puheluun ja kuittaan ylitöitä.

Luin tänään Kauneus ja Terveys - vai Hyvä terveys? No, jotakin aiheeseen liittyvää lehteä kuitenkin. Siellä kerrottiin terapeuttisesta kirjoittamisesta. 6 minuuttia aikaa kirjoittaa aiheesta x. Ajattelin, että voisin kokeilla tätä joskus. Ideana on, että päästetään sormet/kynä valloilleen eikä ajatella tai kontrolloida kirjoittamista. Silloin voi löytää itsestään jotain uutta. Tänään aiheena on terve itsetunto. Se tuli mieleen noista puhelinasioista. Antaa palaa, jos sille tuntuu. Kommenttilaatikko on alla :)