Toinenkin ystävä on eroamassa. Juttelimme yömyöhään, kävimme läpi hänen elämäänsä, samalla minun aiempaa parisuhdekriisiäni. Elämissämme on selkeitä yhteneväisyyksiä, vaikka ongelmat ilmenevät eri tavoin. On lohdullista huomata, ettei ainakaan ole yksin elämän pyörteissä, että toinen tajuaa, mistä puhutaan.

Miten näitä kurjia uutisia nyt tulla tupsahteleekin kuin sieniä sateella. Pyörittelin näitä erouutisia mielessäni puoli yötä, yritin nukkua ja nukahdinkin, mutta vain herätäkseni vieläkin myöhempään valvoneen puolison nukkumaan tuloon. Meidän kodissamme pahimmat ongelmat ovat onneksi takanapäin ja nyt on rakentamisen ja parantumisen aika. Tunnustan, että huonona päivänä tekisi edelleen mieli erota.. Hyvänä päivänä puolisoni on paras ystäväni. Mistähän se tasapaino löytyy, vai löytyykö ikinä?