Blogimaailmassa tapahtuu. Salasanoja ilmestyy sinne, tänne ja tuonne,
yksi lopettaa, toinen aloittaa. Joku murros on ilmeisesti tapahtumassa,
sillä entinen avoimuus onkin kadonnut. Joku muukin on tajunnut, että
netti on koko kansan ulottuvilla. Tätähän olen jankuttanut
kaveripiirissäni siitä lähtien, kun näihin kuvioihin tutustuin, joskus
kymmenisen vuotta sitten.
Mietin minäkin, laittaisinko salasanan. Mutta kukapa tätä sitten
lukisi, kun toistaiseksi ei vuodatuksessa voi laittaa omistajalle
viestiä, että olen salasanaa vailla. Toivottavasti sellainen ominaisuus
tulisi. Saisi omistaja sitten itse päättää, mitä pyynnön suhteen tekee.
Nyt en saa mitenkään yhden blogin omistajaan yhteyttä. Toiselle pitäisi
meilata, mutta kun ei koskaan muista, kun on postilaatikolla. Plääh.
Toinen ongelma on väärin ymmärretyksi tulemisen mahdollisuus. Vaikka
kirjoitan jotain tarkoittaen tasan tarkkaan jotakin tiettyä, saatan
kirjoittaa kiireessä ja jokin nyanssi jää tekstistä puuttumaan. Toinen
lukee sen ja ymmärtää ihan eri tavalla. Sitten saa taas sähköpostit,
kirjeet tai puhelut suihkia ees sun taas, että asiat saadaan
selvitettyä. Hyvähän se on, että selviävät, mutta olisi helpompaa, jos
ei tarvittaisi lisävaiheita.
Toisaalta, jos lisäselvitykset sujuvat hyvin, voidaan niissä
keskusteluissa päästä ihan uusiin sfääreihin asian käsittelyn kanssa ja
osapuolet kasvavat ihmisinä. Mutta voipi käydä niinkin, että joku
osapuoli kokee tulleensa loukatuksi, tehneensä jotain väärin tai muuten
vaan päättää poistua takavasemmalle. Minä jään aina miettimään, mitä
kaiken taustalla oikein olikaan.
Kaikki tämä pohdiskelu juontaa juurensa myös siitä, että pitkästä aikaa
muistelin nuoruusvuosia ja sitä, mitä kaverit olivat silloin ja mitä he
ovat nyt. Innoittajana tähän toimi eräs paksu romaani, jossa seurattiin
muutaman naisen ystävyyttä kouluvuosista keski-ikään. On
käsittämättömän ihmeellistä, että ihmissuhteet voivat säilyä. Mutta
ilmaiseksi se ei tule, en usko ainakaan. Mitä siihen tarvitaan, sitä
pohdiskelen toisessa viestissä. Paraskin puhuja, kun omat
ystävyyssuhteet ovat aika retuperällä. Mutta tiedänpä sanoa ainakin,
mitä ei kannata tehdä...
lauantai, 25. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.