Blogimaailmassa tapahtuu. Salasanoja ilmestyy sinne, tänne ja tuonne, yksi lopettaa, toinen aloittaa. Joku murros on ilmeisesti tapahtumassa, sillä entinen avoimuus onkin kadonnut. Joku muukin on tajunnut, että netti on koko kansan ulottuvilla. Tätähän olen jankuttanut kaveripiirissäni siitä lähtien, kun näihin kuvioihin tutustuin, joskus kymmenisen vuotta sitten.

Mietin minäkin, laittaisinko salasanan. Mutta kukapa tätä sitten lukisi, kun toistaiseksi ei vuodatuksessa voi laittaa omistajalle viestiä, että olen salasanaa vailla. Toivottavasti sellainen ominaisuus tulisi. Saisi omistaja sitten itse päättää, mitä pyynnön suhteen tekee. Nyt en saa mitenkään yhden blogin omistajaan yhteyttä. Toiselle pitäisi meilata, mutta kun ei koskaan muista, kun on postilaatikolla. Plääh.

Toinen ongelma on väärin ymmärretyksi tulemisen mahdollisuus. Vaikka kirjoitan jotain tarkoittaen tasan tarkkaan jotakin tiettyä, saatan kirjoittaa kiireessä ja jokin nyanssi jää tekstistä puuttumaan. Toinen lukee sen ja ymmärtää ihan eri tavalla. Sitten saa taas sähköpostit, kirjeet tai puhelut suihkia ees sun taas, että asiat saadaan selvitettyä. Hyvähän se on, että selviävät, mutta olisi helpompaa, jos ei tarvittaisi lisävaiheita.

Toisaalta, jos lisäselvitykset sujuvat hyvin, voidaan niissä keskusteluissa päästä ihan uusiin sfääreihin asian käsittelyn kanssa ja osapuolet kasvavat ihmisinä. Mutta voipi käydä niinkin, että joku osapuoli kokee tulleensa loukatuksi, tehneensä jotain väärin tai muuten vaan päättää poistua takavasemmalle. Minä jään aina miettimään, mitä kaiken taustalla oikein olikaan.

Kaikki tämä pohdiskelu juontaa juurensa myös siitä, että pitkästä aikaa muistelin nuoruusvuosia ja sitä, mitä kaverit olivat silloin ja mitä he ovat nyt. Innoittajana tähän toimi eräs paksu romaani, jossa seurattiin muutaman naisen ystävyyttä kouluvuosista keski-ikään. On käsittämättömän ihmeellistä, että ihmissuhteet voivat säilyä. Mutta ilmaiseksi se ei tule, en usko ainakaan. Mitä siihen tarvitaan, sitä pohdiskelen toisessa viestissä. Paraskin puhuja, kun omat ystävyyssuhteet ovat aika retuperällä. Mutta tiedänpä sanoa ainakin, mitä ei kannata tehdä...