Miljoona kyyneltä on taas vuodatettu, olo alkaa helpottaa. Ainakin se pahin ahdistuksen ja pahan olon terä. Ja ainahan on rauhoittavat, joilla voi oloaan helpottaa. Neljännes Opamoxia auttaa kummasti, mutta niitä en ole nyt ottanut, kun tuntuu, että on tärkeämpi surra. Otan sitten, kun on pakko mennä ihmisten ilmoille ja koittaa pysyä kasassa.

Ilmoitin pomolle ja työkavereille tilanteesta, mutta en aio vähään aikaan katsoa, mitkä ovat reaktiot. Kodinkone tarvitsee pienen varaosan, lähden sitä hakemaan vähän myöhemmin. Kirjaston kirjoilla on eräpäivä pian, vien ne pois. Kutsun itseni kaverille kylään tässä joku päivä, vien keksipaketin mennessäni ja katson, mikä tietokoneessa on vikana. Ehkä jotain osaan aina neuvoa.

On helpottavaa kirjoittaa, ne kaikkein kamalimmatkin ajatukset näkösälle. Jos ne jäävät päähän, ne kiertävät kehää ja kasvavat. Joskus mietin, liioittelenko tuntemuksiani näiden kaikkein huonompien päivien aikana, huolestuuko joku niistä liikaa? Ehkä ne ovat enemmänkin metaforia sille, miltä minusta tuntuu? En tiedä.

Masennukseeni kyllä kuuluu, että vietän muutaman päivän syvässä surussa, sitten alan pikkuhiljaa nousta. En tietenkään paljoa kerralla, mutta niin, että pärjään. Eli Ada, olet kyllä tervetullut meille kokkaamaan, ja muutenkin :) mutta uskoisin että viikonloppuun mennessä olen vähän enemmän oma itseni jälleen.

Erikoisinta (tai ehkä ei?) on, että vieraille jaksan olla suhteellisen normaali itseni. Kuten eräs sanoi: Ei hän ole koskaan ajatellut, että minulla olisi jotain ongelmia. Kukapa nyt ääneen kahvikupin ääressä mainostaa puolitutulle potevansa masennusta? Kyllä taitaa olla suomalaisen luonne se, että vaietaan ja sinnitellään. Tärkeämpää tietysti olisi puhua avoimesti. En tiedä, miten nostan kissan pöydälle töissä vai nostanko lainkaan. Tai vanhemmilleni.

Mutta kun en halua selitellä, olen hiljaa, ehkä normaalia hiljaisempi, mutta kuitenkin aika tavallinen. Vaikea siitä on tulkita ja sitten joku yllättyy ja ehkä loukkaantuukin (?), kun kaadan yllättäen kamalat asiat niskaan. Millä tästä oppisi pois?