Toka aamu uutta lääkettä. Saapi nähdä mitä tästä tulee. Toivon
todellakin, että vaikutus alkaa pian, vaikka Lamictal hidasvaikutteinen
onkin. Nyt menee siis 1000 mg Deprakinea aamuin illoin ja lisäksi 12,5
mg Lamictalia aamuisin. 2 viikon päästä Lamictal nousee 25 mg:aan ja
siitä varmaan sitten hiljalleen ylöspäin. Tavoite kun on 100-200 mg ja
annostuksen noston täytyy tapahtua hitaasti. Plääh, kärsivällisyys ei
todellakaan ole hyveeni.
Lamictalin pahin sivuvaikutus on ihottuma, joten sitäpä tässä
seuraillaan mielialan lisäksi. Virka-ajan ulkopuolella pitää ottaa
välittömästi yhteyttä päivystykseen, joten kyse on ihan vakavasti
otettavasta asiasta. Ja tietenkin sivuoireiden ilmetessä annostus pitää
purkaa hitaasti, joten sekin on sitten pitkäjänteinen asia.
Toivottavasti siihen ei kuitenkaan jouduta lääkesopimattomuuden takia.
Illalla olin suhteellisen oma itseni. Kävin muksun kanssa kaupoissa,
kokeilimme mm. meikkejä, ostimme tarpeellisia tavaroita. Minun pitäisi
jaksaa tänään käydä kaupassa etsimässä takkia, sillä entinen sanoi
sopimuksensa irti: vetoketju hajosi tyystin. On toki varatakki
olemassa, mutta kun sillä on viimeksi rymytty nuotiolla, niin hävettää
lähteä savunhajuisena vaatekauppohin. Risatakki on kyllä muuten ihan
kiva, joten ehkä siihen voisi vaihtaa/vaihdattaa vetoketjun.
Jaksaisinkohan tehdä sen itse?
Käydessäni eilen hakemassa
lääkkeet apteekin nuori mies teititteli minua. Pelottavaa. Pitiköhän
hän minua todellakin niin vanhana?!? Pitääkö tässä ikäkriisiäkin
30-vuotisvuonna potea. Riittäisi nää mielenterveyskriisit.
keskiviikko, 22. maaliskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.