Toka aamu uutta lääkettä. Saapi nähdä mitä tästä tulee. Toivon todellakin, että vaikutus alkaa pian, vaikka Lamictal hidasvaikutteinen onkin. Nyt menee siis 1000 mg Deprakinea aamuin illoin ja lisäksi 12,5 mg Lamictalia aamuisin. 2 viikon päästä Lamictal nousee 25 mg:aan ja siitä varmaan sitten hiljalleen ylöspäin. Tavoite kun on 100-200 mg ja annostuksen noston täytyy tapahtua hitaasti. Plääh, kärsivällisyys ei todellakaan ole hyveeni.

Lamictalin pahin sivuvaikutus on ihottuma, joten sitäpä tässä seuraillaan mielialan lisäksi. Virka-ajan ulkopuolella pitää ottaa välittömästi yhteyttä päivystykseen, joten kyse on ihan vakavasti otettavasta asiasta. Ja tietenkin sivuoireiden ilmetessä annostus pitää purkaa hitaasti, joten sekin on sitten pitkäjänteinen asia. Toivottavasti siihen ei kuitenkaan jouduta lääkesopimattomuuden takia.

Illalla olin suhteellisen oma itseni. Kävin muksun kanssa kaupoissa, kokeilimme mm. meikkejä, ostimme tarpeellisia tavaroita. Minun pitäisi jaksaa tänään käydä kaupassa etsimässä takkia, sillä entinen sanoi sopimuksensa irti: vetoketju hajosi tyystin. On toki varatakki olemassa, mutta kun sillä on viimeksi rymytty nuotiolla, niin hävettää lähteä savunhajuisena vaatekauppohin. Risatakki on kyllä muuten ihan kiva, joten ehkä siihen voisi vaihtaa/vaihdattaa vetoketjun. Jaksaisinkohan tehdä sen itse?

Käydessäni eilen hakemassa lääkkeet apteekin nuori mies teititteli minua. Pelottavaa. Pitiköhän hän minua todellakin niin vanhana?!? Pitääkö tässä ikäkriisiäkin 30-vuotisvuonna potea. Riittäisi nää mielenterveyskriisit.