Kummallisia unia sitä ihminen taas näkeekin:

Olin jälleen kerran sukulaistalossa, jossa oli jonkunlaiset polttarit tai muut riehakkaat juhlat. Yksi juhlijoista, joku mies, halusi värjätä vaatteitaan mustaksi kuumavärijauheella pesukoneessamme. Suutuin asiasta, koska en halunnut ottaa riskiä, että musta väri jäisi muhimaan koneeseen ja pilaisi seuraavat vaaleat vaate-erät ja käskin värjääjää lähtemään muualle, esimerkiksi alakerran pyykkitupaan.

Sukulaistalo on iso "kartano", mutta oma kotimme kerrostalo. Siksi kai nämä kaksi menevät vähän ristiin. Eniten minua suututti kuitenkin se, että toinen oli valmis tuosta vaan käyttämään hyväkseen minun kotitalouskoneitani. Sukulaisen olisin ymmärtänyt, mutta ventovierasta en.

Värjääjämies lähti ja seuraava avunpyytäjä tuli paikalle. Kyse oli tutusta naisesta, jota en unessa tunnistanut, mutta tiesin hänen olevan läheinen. Hän oli ollut kipeä ja nyt toi paperin tai pyyhkeen päällä jotain märkää ja limaista näytettäväksi. Hän kertoi menneensä vessaan vatsakipujen takia ja synnyttäneensä kuolleen vauvansa tosi aikaisilla viikoilla. Mietimme yhdessä, mitä tehdä, yritin pysyä rauhallisena, vaikka puolet minusta kirkui: "vie se pois!" Päädyimme laittamaan sikiön kenkälaatikkoon. Vastasynnyttänyt äiti voi hyvin, hän ei ollut milläänsäkään, vaikka vauva oli kuollut. En halunnut koskea vauvaan, se tuntui liian pienelle, hauraalle, pelkäsin, että se hajoaisi tuhkaksi, jos koskisin.

Olen itsekin luullut vauvan pudonneen pyttyyn, kun alkuraskaus on varsin ongelmallinen. Toisin kuin uneni äiti, minä olin itse hädissäni. Olisin ollut valmis makaamaan vaikka kaikki kuukaudet, kunhan saisin pysyä kotona. Siellä oli sentään tietokone ja yhteys muihin netissä oleviin (äiteihin) oli henkireikä vuodelevossa olijalle.

Uni päättyi hautajaisiin. Tämä pieni vauva piti haudata jostain syystä heti. Niitä suuria remujuhlia ei tullutkaan, tarvittiin niitä mustiksi värjättyjä vaatteita. Hautajaisissa arkun viereen ilmaantui vaaleita, puoliksi läpinäkyviä poikia, jotka tuntuivat olevan aina vuotta vanhempia kuin edellinen. Ikäänkuin siinä olisi ollut vauvan elämänkaari, joka jäi nyt kulkematta.

Herättyäni mietin unta pitkään. Sikiöosuus vähän teki pahaa, mutta loppujaan, kuolemasta tässä elämässä on kyse. Halu olla koskematta sikiöön liittyy jotenkin ällötykseen kaikkea limaista kohtaan..? Muuta en tästä tällä hetkellä ymmärrä.