Kummallisia unia sitä ihminen taas näkeekin:
Olin jälleen kerran sukulaistalossa, jossa oli jonkunlaiset polttarit
tai muut riehakkaat juhlat. Yksi juhlijoista, joku mies, halusi värjätä
vaatteitaan mustaksi kuumavärijauheella pesukoneessamme. Suutuin
asiasta, koska en halunnut ottaa riskiä, että musta väri jäisi muhimaan
koneeseen ja pilaisi seuraavat vaaleat vaate-erät ja käskin värjääjää
lähtemään muualle, esimerkiksi alakerran pyykkitupaan.
Sukulaistalo on iso "kartano", mutta oma kotimme kerrostalo. Siksi kai
nämä kaksi menevät vähän ristiin. Eniten minua suututti kuitenkin se,
että toinen oli valmis tuosta vaan käyttämään hyväkseen minun
kotitalouskoneitani. Sukulaisen olisin ymmärtänyt, mutta ventovierasta
en.
Värjääjämies lähti ja seuraava avunpyytäjä tuli paikalle. Kyse oli
tutusta naisesta, jota en unessa tunnistanut, mutta tiesin hänen olevan
läheinen. Hän oli ollut kipeä ja nyt toi paperin tai pyyhkeen päällä
jotain märkää ja limaista näytettäväksi. Hän kertoi menneensä vessaan
vatsakipujen takia ja synnyttäneensä kuolleen vauvansa tosi aikaisilla
viikoilla. Mietimme yhdessä, mitä tehdä, yritin pysyä rauhallisena,
vaikka puolet minusta kirkui: "vie se pois!" Päädyimme laittamaan
sikiön kenkälaatikkoon. Vastasynnyttänyt äiti voi hyvin, hän ei ollut
milläänsäkään, vaikka vauva oli kuollut. En halunnut koskea vauvaan, se
tuntui liian pienelle, hauraalle, pelkäsin, että se hajoaisi tuhkaksi,
jos koskisin.
Olen itsekin luullut vauvan pudonneen pyttyyn, kun alkuraskaus on
varsin ongelmallinen. Toisin kuin uneni äiti, minä olin itse hädissäni.
Olisin ollut valmis makaamaan vaikka kaikki kuukaudet, kunhan saisin
pysyä kotona. Siellä oli sentään tietokone ja yhteys muihin netissä
oleviin (äiteihin) oli henkireikä vuodelevossa olijalle.
Uni päättyi hautajaisiin. Tämä pieni vauva piti haudata jostain syystä
heti. Niitä suuria remujuhlia ei tullutkaan, tarvittiin niitä mustiksi
värjättyjä vaatteita. Hautajaisissa arkun viereen ilmaantui vaaleita,
puoliksi läpinäkyviä poikia, jotka tuntuivat olevan aina vuotta
vanhempia kuin edellinen. Ikäänkuin siinä olisi ollut vauvan
elämänkaari, joka jäi nyt kulkematta.
Herättyäni
mietin unta pitkään. Sikiöosuus vähän teki pahaa, mutta loppujaan,
kuolemasta tässä elämässä on kyse. Halu olla koskematta sikiöön liittyy
jotenkin ällötykseen kaikkea limaista kohtaan..? Muuta en tästä tällä
hetkellä ymmärrä.
tiistai, 7. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.