Tämä on sentään järkevä meemi, kun kysymykset ovat riittävän
filosofisia. Muistettakoon nyt kuitenkin, että liian filosofiset asiat
menevät hilserajan yli, ts. minusta tuskin olisi filosofian
opiskelijaksi (mihin sellaiset muuten työllistyvät, opettajiksi?),
mutta muuten kaikenlainen pohdiskelu on kivaa - ellette ole jo
huomanneet :P
1. Mitä äitini minusta ajattelee?
Toivottavasti enimmäkseen positiivista, minä kun olen aina ollut
jääräpäinen ihminen enkä ole useinkaan suostunut vanhempien tyyliin
tehdä asioita. Arvostaa kyllä aikaansaapuuttani (miten se taipuu??) ja
energiaani. Emme ole kovin läheisiä emmekä jaa kovin henkilökohtaisia
asioita. En tiedä, kumpi sen askeleen ottaisi. Joku kirjoitti, että
läheisyyden tunne löytyy siitä, kun saa hyväksynnän teoilleen. En
tiedä.. Mihin minä aikuinen ihminen enää tarvitsen vanhemman
hyväksyntää, sen olisin tarvinnut 15 vuotta sitten. Mutta never say
never. Ehkä joku parantumisprosessi pääsisi käyntiin vasta kun välit
olisivat puhtaat.
2. Onko elämäni kulkemassa oikeaan suuntaan?
Kyllä kai. Haluaisin kasvaa kypsemmäksi, tasoittua vähän. Välillä
tuntuu että ei ole aikuistunut sitten teinivuosien, mutta samalla
tietää, että se ei ole totta. Sen verran monta mutkaa on tullut tielle,
mutta aina niistä on selvitty. Etenkin tämä kevät on osoittanut, ettei
koskaan kannata erehtyä luulemaan elämän sujuvan ruusuilla tanssien -
tai ainakin niissä ruusuissa on myös piikkejä. Silti uskon, että
elämässä on enemmän onnellisia kuin onnettomia päiviä.
3. Mikä auttaisi rahaongelmiini?
Menojen karsiminen, järkevällä tavalla. Tosin nyt kun olen
täysipäiväisesti töissä eikä ole lainoja, ei ole valittamista. Silloin
kun elettiin opintotuella ja minimityöttömyyspäivärahalla, oli kyllä
tiukkaa. Ihmeen hyvin silti pärjättiin.
4. Mistä muut ihmiset kadehtii mua?
Työ, perhe ja opinnot -yhdistelmästä ehkä. Vaikka ei siinä mitään
kadehdittavaa ole, rankkaa tää on. Etenkin kun harva tietää
todellisuuden: poden masennusta, osittaista työuupumustakin.
5. Mitä piirrettä en ole itsessäni vielä tiedostanut?
Miksi äksyilen niin helposti? En tiedä.
6. Millaiseksi muutun kun vanhenen?
Toivon, että olisi aikaa läheisille. (Ja heillä minulle.) Haluaisin
olla osittain oman mummini kaltainen. Hän leipoi pulla lähes joka
toinen päivä, antoi karkkirahaa aika ajoin ja hänen luokseen oli aina
tervetullut. Hän oli voimakastahtoinen, mikä ärsytti silloin, mutta
ehkä se oli juuri siksi, kun itsekin olen sellainen. Kun äidille ei
voinut kertoa jotain, kerroin monesti mummille. Mm. mieheni tapaaminen
oli sellainen asia.
7. Kehen/Mihin ihastun seuraavaksi?
Se voi olla kuka tai mikä tahansa, salama kirkkaalta taivaalta
-tyyliin. Se kestää hetken, päivästä pariin viikkoon ja se siitä.
8. Elämän tarkoitus?
Klisee: elää niin, että on vanhana tyytyväinen elämäänsä. Ei mutta
oikeasti, olisi tyhmää elää ajattelematta tulevaisuutta edes piirun
vertaa. Itseään on kehdattava katsoa silmiin viimeistään jossakin
vaiheessa. Toisaalta, olisi sääli, että ei uskaltaisi tehdä radikaaleja
ratkaisuja vain siksi, kun miettii mitä muut ajattelevat. Joku
kultainen keskitie näissä on paras.
9. Mitäs tän jälkeen kannattaisi tehdä?
Mennä kauppaan ja kotiin.
10. Kuinka muu maailma sinut näkee?
Ahkerana perheenäitinä, luotettavana työntekijänä.
11. Onko elämäsi onnellinen?
On. Tottakai välillä tulee turhaumia, mutta yleisesti ottaen olen
onnellinen - masennuksesta huolimatta. Ristiriitaista, eikö totta?
12. Mitä ystäväsi ajattelevat sinusta?
Pitävät minua hyvänä kuuntelijana, jalat maassa -ihmisenä.
13. Himoitsevatko ihmiset minua salaa?
No ehkä joku jossain voi ajatella jotakin positiivista "sillai", mutta en usko, että laajassa mittakaavassa, ei tosiaan.
14. Kuinka teen itsestäni onnellisen?
Olen terveesti itsekäs, otan omaa aikaa, jotta jaksan olla
täysipainoisesti muiden kanssa. Otan sen asenteen, että pienetkin asiat
voivat tehdä päivästä täydellisen. En murehdi asioita, joille en
kuitenkaan voi mitään. Ja arvatkaapa onnistunko näissä :P
15. Mitä teen elämälläni?
Toivottavasti en tuhlaa sitä. Haaveilin joskus lähteväni SPR:n tms.
avustusjärjestön kautta katastrofialueille. Miksei se olisi mahdollista
myöhemminkin. Ei juuri nyt, mutta vaikka nelikymppisenä. Auttaminen
jossakin muodossa on kai se punainen lanka. Toki perheen perustaminen
ja mielekkään työn löytäminenkin kuuluvat elämään.
16. Miksi elämäni on niin täynnä tuskaa?
Kun tietäis! Vain sieltä pahimman tuskan ja surun syövereistä voi
nousta kuin Feenix-lintu, uutena, puhtaana, valkoisena. En tiedä.
17. Kuinka voisin lisätä nautintoani seksin aikana?
Hankkimalla lapsenvahdin :P
18. Saanko ikinä lapsia?
Olen jo saanut :)
19. Mikä olisi hyvä neuvo minulle?
Opettele edelleen sitä EI:n sanomista...
20. Mitä on onnellisuus?
Kts. kysymys 14.
21. Mikä on minun lempifetissini?
Tää
on omistettu Tohtorille: Lääkärintakit ;)) Ei vaan, kyllä jotkut
virka-asut lämmittää mieltä. Ei kuitenkaan ehkä sen autokorjaamon
remppahaalari. Tai mistä sitä tietää, jos on sopiva ihminen haalarin
sisällä ;)
keskiviikko, 24. toukokuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.