Töissä on kurja olla. Tekisi mieli olla huomenna sairaslomalla. Onneksi pääpomo on muualla, ei tarvitse sietää hänen kommenttejaan, köhimistä tai pahaa hajuaan. Mikään ei kelpaa hänelle, hän ymmärtää asiat väärin ja loukkaantuu verisesti, jos asioita pyrkii oikaisemaan. On helpompi myötäillä ja hoitaa asiat muita reittejä.

Iljettävää on, että samainen ukkeli kuolasi avoimesti työtovereitteni perään yhteisessä illanvietossa. Nämä naiset olivat "hieman" vaivautuneita. Missähän menee häirinnän raja? Monesti on vaikea reagoida kyseisellä hetkellä ja jälkeenpäin voi tuntua vieläkin hankalammalle ottaa vanhaa asiaa esiin. Olemme inhottavia alaisia, kun puramme pahaa mieltämme selän takana. Pilapuheet ja -piirrokset leviävät sisäpiirissä. Toisaalta, mistä tiedän, puhutaanko minusta jossakin saunaillassa oikein olan takaa. Ei kyllä kiinnostakaan.

Toinen pomoni - myös mies - on asiallinen, emme ole paljoa tekemisissä ja saan tehdä hommani hyvin itsenäisesti. Naisesimiehiä minulla ei ole nyt, eikä ole ollutkaan, ellei lasketa joitakin teinivuosien kesätöitä. Miehet ovat omalla tavallaan reilumpia, suorasukaisempia työkavereina. Työporukkani on suunnilleen 50-50 kumpaakin sukupuolta. Harmi vain, etten ole päässyt naisporukoihin sisään. Joku työkavereista voisi muuttua kuntosali- tai lenkkikaveriksi ajan kanssa.