Töissä on kurja olla. Tekisi mieli olla huomenna sairaslomalla. Onneksi
pääpomo on muualla, ei tarvitse sietää hänen kommenttejaan, köhimistä
tai pahaa hajuaan. Mikään ei kelpaa hänelle, hän ymmärtää asiat väärin
ja loukkaantuu verisesti, jos asioita pyrkii oikaisemaan. On helpompi
myötäillä ja hoitaa asiat muita reittejä.
Iljettävää on, että samainen ukkeli kuolasi avoimesti työtovereitteni
perään yhteisessä illanvietossa. Nämä naiset olivat "hieman"
vaivautuneita. Missähän menee häirinnän raja? Monesti on vaikea
reagoida kyseisellä hetkellä ja jälkeenpäin voi tuntua vieläkin
hankalammalle ottaa vanhaa asiaa esiin. Olemme inhottavia alaisia, kun
puramme pahaa mieltämme selän takana. Pilapuheet ja -piirrokset
leviävät sisäpiirissä. Toisaalta, mistä tiedän, puhutaanko minusta
jossakin saunaillassa oikein olan takaa. Ei kyllä kiinnostakaan.
Toinen pomoni - myös mies - on asiallinen, emme ole paljoa tekemisissä
ja saan tehdä hommani hyvin itsenäisesti. Naisesimiehiä minulla ei ole
nyt, eikä ole ollutkaan, ellei lasketa joitakin teinivuosien kesätöitä.
Miehet ovat omalla tavallaan reilumpia, suorasukaisempia työkavereina.
Työporukkani on suunnilleen 50-50 kumpaakin sukupuolta. Harmi vain,
etten ole päässyt naisporukoihin sisään. Joku työkavereista voisi
muuttua kuntosali- tai lenkkikaveriksi ajan kanssa.
torstai, 29. joulukuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.