Netti on oiva väline kommunikoida. Netinkäytön kasvaessa julkaisukynnys madaltuu ja ihmisten on helpompi avata pöytälaatikkonsa runot, novellit ja muut kirjoitelmat kanssaihmisten arvioitavaksi.

Netti on myös siitä pelottava, että kaikki siellä näkyvillä oleva tieto on helposti kopioitavissa. Tietyissä nettiosoitteissa voi käydä katsomassa, miltä tietty sivu näytti tiettynä ajankohtana, ellei itse muistanut tallettaa sivua silloin, kun siellä oli jotain mielenkiintoista. (Ei tietysti toimi joka päivänä joka sivustolle, mutta monesti.)

Lapsia ja nuoria ohjeistetaan netinkäytön vaaroista, mutta samat neuvot pätevät aikuisiinkin. On helppo unohtaa, että kerran netti-ihastukselle lähetetty pikkutuhma kuva muuttuukin helposti pornosivustolta toiselle leviäväksi halutuksi tavaraksi.

Tunnustan, minulla on eroottisia kuvia näkösällä "jossakin". Tällä nimimerkillä niitä on turha etsiä. Oli kausi, jolloin oli kiva kokeilla, miten minun näköisen ylipainoisen ja raskausarpisen naisen kuviin reagoitiin. Reaktiot olivat yllättävän positiivisia. Tuli niitä "hyi olkoon"-viestejäkin, mutta uskon edustavani jossakin määrin keskivertonaista, koska moni viesti oli tyyliin "saisko näitä lisää", molemmilta sukupuolilta. Lisäksi kuvista leikattiin pois kaikki ylimääräinen, joten tunnistamisen riski väheni.

Innokkeena toimi eräs teini-iässä nähty kuva. Hieman runsaampi, ei varsinaisesti ylipainoinen nainen istuu nojatuolilla alastomana selkä kameraan päin. Lantion kaari on täydellinen vastakohta tuolin viivasuorille pinnoille. Kuvassa on jotakin naisen mukanaan tuomaa pehmeyttä, joka voittaa tuolin kulmikkuuden.

On kasvattavaa olla mallina ja nähdä itsestään otettuja kuvia, olivat ne eroottisesti värittyneitä tai jotakin muuta. Minä halusin pikkuisen pornahtavaa ;) Meissä jokaisessa on omat hyvät puolemme. Valoilla ja varjoilla saa paljon aikaan; sopiva alusvaate korostaa juuri niitä ihanimpia puoliamme. Sellaisista onnistuneista otoksista tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Ehkä halusin myös kuvillani rikkoa tylsää ja stereotypistä mielikuvaa siitä, että kaksikymppiset, hyväkroppaiset povipommit ovat ainoa oikea seksiobjektien kohde. Minä uskallan esiintyä puolialastomana kameran edessä, koska olen ok kroppani kanssa. Arvet, läskit ja muut "epäkohdat" ovat merkkejä eletystä elämästä, eivät vikoja. Toki toivon olevani vuoden päästä hoikempi kuin nyt, mutta luulen, että syömisongelmissakin jonkinlainen itsensä hyväksyminen on ensiaskel. Sitten vasta voi alkaa miettimään ratkaisukeinoja.

Kyllä minä silti joskus mietin, miten käy, jos pomo bongaa minut pornokuvassa. Toisaalta, sietää hänenkin hävetä, jos sellaisia kuvia jossakin katselee ;)