Netti on oiva väline kommunikoida. Netinkäytön kasvaessa julkaisukynnys
madaltuu ja ihmisten on helpompi avata pöytälaatikkonsa runot, novellit
ja muut kirjoitelmat kanssaihmisten arvioitavaksi.
Netti on myös siitä pelottava, että kaikki siellä näkyvillä oleva tieto
on helposti kopioitavissa. Tietyissä nettiosoitteissa voi käydä
katsomassa, miltä tietty sivu näytti tiettynä ajankohtana, ellei itse
muistanut tallettaa sivua silloin, kun siellä oli jotain
mielenkiintoista. (Ei tietysti toimi joka päivänä joka sivustolle,
mutta monesti.)
Lapsia ja nuoria ohjeistetaan netinkäytön vaaroista, mutta samat neuvot
pätevät aikuisiinkin. On helppo unohtaa, että kerran netti-ihastukselle
lähetetty pikkutuhma kuva muuttuukin helposti pornosivustolta toiselle
leviäväksi halutuksi tavaraksi.
Tunnustan, minulla on eroottisia kuvia näkösällä "jossakin". Tällä
nimimerkillä niitä on turha etsiä. Oli kausi, jolloin oli kiva
kokeilla, miten minun näköisen ylipainoisen ja raskausarpisen naisen
kuviin reagoitiin. Reaktiot olivat yllättävän positiivisia. Tuli niitä
"hyi olkoon"-viestejäkin, mutta uskon edustavani jossakin määrin
keskivertonaista, koska moni viesti oli tyyliin "saisko näitä lisää",
molemmilta sukupuolilta. Lisäksi kuvista leikattiin pois kaikki
ylimääräinen, joten tunnistamisen riski väheni.
Innokkeena toimi eräs teini-iässä nähty kuva. Hieman runsaampi, ei
varsinaisesti ylipainoinen nainen istuu nojatuolilla alastomana selkä
kameraan päin. Lantion kaari on täydellinen vastakohta tuolin
viivasuorille pinnoille. Kuvassa on jotakin naisen mukanaan tuomaa
pehmeyttä, joka voittaa tuolin kulmikkuuden.
On kasvattavaa olla mallina ja nähdä itsestään otettuja kuvia, olivat
ne eroottisesti värittyneitä tai jotakin muuta. Minä halusin pikkuisen
pornahtavaa ;) Meissä jokaisessa on omat hyvät puolemme. Valoilla ja
varjoilla saa paljon aikaan; sopiva alusvaate korostaa juuri niitä
ihanimpia puoliamme. Sellaisista onnistuneista otoksista tulee hyvä
mieli pitkäksi aikaa.
Ehkä halusin myös kuvillani rikkoa tylsää ja stereotypistä mielikuvaa
siitä, että kaksikymppiset, hyväkroppaiset povipommit ovat ainoa oikea
seksiobjektien kohde. Minä uskallan esiintyä puolialastomana kameran
edessä, koska olen ok kroppani kanssa. Arvet, läskit ja muut
"epäkohdat" ovat merkkejä eletystä elämästä, eivät vikoja. Toki toivon
olevani vuoden päästä hoikempi kuin nyt, mutta luulen, että
syömisongelmissakin jonkinlainen itsensä hyväksyminen on ensiaskel.
Sitten vasta voi alkaa miettimään ratkaisukeinoja.
Kyllä minä silti joskus mietin, miten käy, jos pomo bongaa minut
pornokuvassa. Toisaalta, sietää hänenkin hävetä, jos sellaisia kuvia
jossakin katselee ;)
keskiviikko, 1. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.