Aiempi viestini ja sen kommentti herättivät pohtimaan, mikä logiikka on julkisella blogaamisella. Päiväkirja netissä on tietysti mukava asia. Sille voi saada uusia lukijoita suhteellisen helposti ja ehkä ystävystyäkin jonkun kanssa.

Minä mietin joka kerta kirjoittaessani, voisinko tätä sanoa julkisesti nenäkkäin jonkun kanssa. Töissä en esimerkiksi sairauksistani ole puhunut, mutta esimerkiksi ystäväpiirissä, voisinko tästä puhua. Omalla nimelläni en ikinä näistä kirjoittaisi. Silti olen oma itseni täällä näppäimistön takana, vaikkakin väärällä nimellä. Nimimerkin takana ei piileskele kukaan muu kuin minä, jolla on tarve kirjoittaa aremmistakin asioista ääneen.

Mutta kuitenkin kirjoitan asioista, joita en halua julkisesti puhua. Ristiriitaista. Ja tämä on ongelma tällä hetkellä. En halua enkä aina voi kirjoittaa kaikesta mitä haluaisin. Mihin sitten ne kirjaan? Onko paperipäiväkirja sen parempi? Puhumatta jättäminen? Terapiassa tietysti, mutta ei sitä ole juuri silloin kun tarvitsisi puhua.

Nykyisin puhutaan paljon identiteettivarkauksista, luottotietojen väärentämisestä, pankkitunnusten kalastelusta. Kuka kalastelee Talviaa? :)