Tohtori kertoi miehestä, joka liittyy häneen monen mutkankin kautta. Vastineeksi lupasin kertoa jotain itsestäni tai elämästäni. Tässäpä se kertomus, olkaatten hyvät.

Olipa kerran, vuosia sitten, pieni perhe, joka asui pikkuruisessa kaupungissa, sen keskustassa. Perheeseen syntyi vuosien saatossa pari lasta. Perhe muutti pikkukylästä isompaan ja lapsia tuli lisää. Muuten elämä olisi ollut uomissaan, mutta perheen isä sairastui vakavasti. Ei kestänyt kauaa, kun äiti lapsineen sai haudata isänsä. Isoveikka palasi lapsuudenkaupunkiinsa koulunpenkille.

Näiden vuosien varrella tutustuin vanhempaan veljeksistä, jostain syystä koimme jotain yhteistä. Yritimme seurusteluakin, mutta se ei tuntunut onnistuvan; oli parempi lopettaa suhde. Ystävyys jatkui, ehkä seassa oli myös jonkinlaista ihastusta edelleen. Läheisyys jatkui henkisellä tasolla. Hänelle osasin avautua, hän minulle. Vaikka emme nähneet kovinkaan usein, emme pitäneet varsinaisesti yhteyttä, silti aina tavatessamme tuntui, että erossa olon hetket kutistuivat millisekunteihin. Näitä ihmisiä on todella harvassa.

Nyt en ole kuullut hänestä aikoihin. Kiertotietä olen kuullut, että hän on taas vaihtanut asuinpaikkaansa. Seurustelu-, opiskelu- ja työkuvioistaan en tiedä. Näin ystävänpäivänä on mieleeni palaa juuri tämä mies. Korttia en hälle lähetä, en sähköpostia enkä tekstiviestiä. Ne eivät ole tarpeellisia juuri nyt.

Minulla on oma elämäni, hänellä omansa, mutta hetken ajan ne menivät ristiin, kuljimme matkallamme rinnakain. Opin häneltä asioita, joita ilman olisin köyhempi. Hän toivoakseni minulta samoin. Kuolema ja sairaus eivät olleet meille kummallekaan vieraita asioita, niitä emme pelänneet käsitellä. Rakkaudesta ja onnesta, hyvistä asioistakin toki puhuimme.

Ystävyys, mitä muuta se on kuin välittämistä ja läsnäolemista silloin, kun toinen tarvitsee tukijaa? Taustajoukoissa olemista, kunnes akuutti hätä iskee.

Ei minua ainakaan tarvitse olla koko ajan potkimassa eri toimintoihin, viihdyn välillä vähän etäämpänäkin. Mutta tietoisuus siitä, että on joku jossain, lämmittää mieltä. Ystävänpäivä on oikeastaan joka päivä.