Tohtori kertoi miehestä, joka liittyy häneen monen mutkankin kautta.
Vastineeksi lupasin kertoa jotain itsestäni tai elämästäni. Tässäpä se
kertomus, olkaatten hyvät.
Olipa kerran, vuosia sitten, pieni perhe, joka asui pikkuruisessa
kaupungissa, sen keskustassa. Perheeseen syntyi vuosien saatossa pari
lasta. Perhe muutti pikkukylästä isompaan ja lapsia tuli lisää. Muuten
elämä olisi ollut uomissaan, mutta perheen isä sairastui vakavasti. Ei
kestänyt kauaa, kun äiti lapsineen sai haudata isänsä. Isoveikka palasi
lapsuudenkaupunkiinsa koulunpenkille.
Näiden vuosien varrella
tutustuin vanhempaan veljeksistä, jostain syystä koimme jotain
yhteistä. Yritimme seurusteluakin, mutta se ei tuntunut onnistuvan; oli
parempi lopettaa suhde. Ystävyys jatkui, ehkä seassa oli myös
jonkinlaista ihastusta edelleen. Läheisyys jatkui henkisellä tasolla.
Hänelle osasin avautua, hän minulle. Vaikka emme nähneet kovinkaan
usein, emme pitäneet varsinaisesti yhteyttä, silti aina tavatessamme
tuntui, että erossa olon hetket kutistuivat millisekunteihin. Näitä
ihmisiä on todella harvassa.
Nyt en ole kuullut hänestä
aikoihin. Kiertotietä olen kuullut, että hän on taas vaihtanut
asuinpaikkaansa. Seurustelu-, opiskelu- ja työkuvioistaan en tiedä.
Näin ystävänpäivänä on mieleeni palaa juuri tämä mies. Korttia en hälle
lähetä, en sähköpostia enkä tekstiviestiä. Ne eivät ole tarpeellisia
juuri nyt.
Minulla on oma elämäni, hänellä omansa, mutta
hetken ajan ne menivät ristiin, kuljimme matkallamme rinnakain. Opin
häneltä asioita, joita ilman olisin köyhempi. Hän toivoakseni minulta
samoin. Kuolema ja sairaus eivät olleet meille kummallekaan vieraita
asioita, niitä emme pelänneet käsitellä. Rakkaudesta ja onnesta,
hyvistä asioistakin toki puhuimme.
Ystävyys, mitä muuta se on
kuin välittämistä ja läsnäolemista silloin, kun toinen tarvitsee
tukijaa? Taustajoukoissa olemista, kunnes akuutti hätä iskee.
Ei minua ainakaan tarvitse olla koko ajan potkimassa eri toimintoihin,
viihdyn välillä vähän etäämpänäkin. Mutta tietoisuus siitä, että on
joku jossain, lämmittää mieltä. Ystävänpäivä on oikeastaan joka päivä.
tiistai, 14. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.