Tein vaihteeksi DEPS-testin,
jonka tulos oli tällä erää 18 pistettä eli olen masentunut. Ai jaa,
ihan kuin en olisi tiennyt. Viikon sairasloman (flunssa ym.) jälkeen
olen jälleen töissä ja koetan löytää positiivisia asioita täällä
olemisesta.
Yö meni todella levottomasti, mutta totesin
neljältä, ettei ole enää mitään järkeä ottaa unilääkettä, koska silloin
en todennäköisesti jaksaisi nousta puoli seitsemältä ylös mennäkseni 7
jälkeen töihin. Tai siis, pieni annos olisi voinut ehkä toimiakin,
mutta kun en tiedä, mikä se on :P Totesin myös aiemmin, että
rauhoittavat eivät taida toimia unilääkkeinä (enää), sillä ne tekevät
todella väsyneeksi vielä pitkään.
Äh, tämä on taas yhtä
lääkeviidakkoa. Inhottaa, kun tarvitsen niin monia erilaisia lääkkeitä.
Olenko lääkekielteinen vai en? Ajatus nousi taas esille, kun viime
viikolla aloitin lääkärin suosituksesta antihistamiinin ja lisäsin
omatoimisesti masennuslääkkeen annostusta. Se on toinen juttu, palaan
siihen myöhemmin.
Nyt syön siis aamulla 3 tablettia
mielialalääkkeitä, 2 vitamiinipilleriä, ehkäisypillerin ja
allergialääkkeen. Illalla otan vielä 3 mielialalääkettä, jotka nekin
ottaisin tosin aamulla mieluiten, mutta silloin pitoisuudet eivät pysy
kohdillaan. Näiden lisäksi tarvittaessa närästys- ja unilääkkeitä. Ihan
kiva määrä tavaraa. Joskus mietin, mitä kaikkia haittavaikutuksia nuo
tuovat tullessaan, miten maksa kestää jne. Toisaalta, saasteita tulvii
ympärillämme ihan riittämiin, tuskin joku pilleri maata kaataa, kun
niiden hyödyt ovat paljon selvemmät.
Lääkkeiden muistaminen
on oma urakkansa. Yleensä siinä ei ole ongelmia, sillä aamut ovat sen
verran rutinoituneita ja illat olen yleensä kotona, jolloin lääkkeetkin
muistaa paremmin. Olen vienyt kuitenkin varaliuskat töihin. Matkoille
pillerit pitää kuitenkin muistaa erikseen ottaa ja se on heikko kohtani.
Minulle on itsestäänselvää, että joitakin asioita lääkitään
kemiallisesti. Ettei aina ja kaikessa voi turvautua homeopatiaan tai
muihin luomujuttuihin tai ei yhtään mihinkään. Itse asiassa masennuksen
hoidossa minua vähän hirvittää, kun ihmiset kieltäytyvät syömästä
lääkkeitä. Kaikki kunnioitus heidän periaatettaan kohtaan, mutta en
silti ymmärrä sitä. Vaikka
tajuan, että haittavaikutukset pelottavat tai estävät vaikkapa
työntekoa (ihmisen oma kokemus siitä, että esim. tarkkaavaisuus
kärsii), en silti osaa kunnolla asettua tällaisen henkilön asemaan.
Kyllä kuitenkin uskon, että terapia JA lääkehoito on se tehokkain
yhdistelmä. Pelkät lääkkeet auttavat tiettyyn pisteeseen asti ja
terapiassa voi sitten purkaa ajatuksiaan ja löytää keinoja käsitellä
tunteitaan, ettei mene yhtä pahasti umpisolmuun kuin meni aiemmin.
Mutta niin, se masennuslääkkeen nosto. Vuodatin aiemmin, kun en ole
saanut lääkäriäni kiinni. Sain reseptin uusittua sentään jo aiemmin,
eli ei tullut katkosta lääkitykseen. Perjantaina iltapäivällä sain
kuitenkin puhelun, jossa peruttiin tällä viikolla ollut
vastaanottoaika. Uutta aikaa ei voi antaa, kun lääkäri on sairaslomalla
ja jää sen jälkeen virkavapaalle. Good for her, joo, mutta minua ei
lohduta. Olen ihan tyhjän päällä. Hemmetti kun ottaa päähän.
Kun soittaja, mikä lie sihteeri olikaan, kysyi, millaista asiaa minulla
on, kerroin, että lääkkeitä pitäisi säätää, hän totesi, että ai jaa,
ettei kuitenkaan sen kiireellisempää. Ei ihan noilla sanoilla, mutta
viesti oli selkeä, että lausunnot menevät lääkityksien edelle. Ok,
joillakin voi olla toimeentulo kiinni jostakin lausunnosta, mutta minä
en kaipaisi kuin hyväksynnän sille, että saan kokeilla isompaa annosta.
Inhottaa, kun teen sen nyt "luvatta", mutta kun en keksi muutakaan,
millä oloa helpottaisi :( Nyt sentään voin elätellä toiveita, että
parin viikon päästä voisi olla parempi olo.
Ensi viikolla tapaan uuden hoitajani. Jännittää. Toivottavasti kemiat
kohtaavat. Hänen kauttaan pääsen tietysti viestimään lääkärille
epäsuorasti ja aionkin kertoa, että olen nostanut Lamictalin
annostusta. Eipä pääse kukaan sanomaan, että pimitän tietoja - vaikka
mielestäni kyllä olen yrittänyt jo puhelimitse itkeä ja anoa kuulijaa
huolilleni. Mielialasta riippuen saatan avautua myös tuosta tyhjän
päälle jäämisen tunteesta, mikä johti omatoimiseen lääkesäätöön.
End of vuodatus.
maanantai, 15. toukokuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.