Tein vaihteeksi DEPS-testin, jonka tulos oli tällä erää 18 pistettä eli olen masentunut. Ai jaa, ihan kuin en olisi tiennyt. Viikon sairasloman (flunssa ym.) jälkeen olen jälleen töissä ja koetan löytää positiivisia asioita täällä olemisesta.

Yö meni todella levottomasti, mutta totesin neljältä, ettei ole enää mitään järkeä ottaa unilääkettä, koska silloin en todennäköisesti jaksaisi nousta puoli seitsemältä ylös mennäkseni 7 jälkeen töihin. Tai siis, pieni annos olisi voinut ehkä toimiakin, mutta kun en tiedä, mikä se on :P Totesin myös aiemmin, että rauhoittavat eivät taida toimia unilääkkeinä (enää), sillä ne tekevät todella väsyneeksi vielä pitkään.

Äh, tämä on taas yhtä lääkeviidakkoa. Inhottaa, kun tarvitsen niin monia erilaisia lääkkeitä. Olenko lääkekielteinen vai en? Ajatus nousi taas esille, kun viime viikolla aloitin lääkärin suosituksesta antihistamiinin ja lisäsin omatoimisesti masennuslääkkeen annostusta. Se on toinen juttu, palaan siihen myöhemmin.

Nyt syön siis aamulla 3 tablettia mielialalääkkeitä, 2 vitamiinipilleriä, ehkäisypillerin ja allergialääkkeen. Illalla otan vielä 3 mielialalääkettä, jotka nekin ottaisin tosin aamulla mieluiten, mutta silloin pitoisuudet eivät pysy kohdillaan. Näiden lisäksi tarvittaessa närästys- ja unilääkkeitä. Ihan kiva määrä tavaraa. Joskus mietin, mitä kaikkia haittavaikutuksia nuo tuovat tullessaan, miten maksa kestää jne. Toisaalta, saasteita tulvii ympärillämme ihan riittämiin, tuskin joku pilleri maata kaataa, kun niiden hyödyt ovat paljon selvemmät.

Lääkkeiden muistaminen on oma urakkansa. Yleensä siinä ei ole ongelmia, sillä aamut ovat sen verran rutinoituneita ja illat olen yleensä kotona, jolloin lääkkeetkin muistaa paremmin. Olen vienyt kuitenkin varaliuskat töihin. Matkoille pillerit pitää kuitenkin muistaa erikseen ottaa ja se on heikko kohtani.

Minulle on itsestäänselvää, että joitakin asioita lääkitään kemiallisesti. Ettei aina ja kaikessa voi turvautua homeopatiaan tai muihin luomujuttuihin tai ei yhtään mihinkään. Itse asiassa masennuksen hoidossa minua vähän hirvittää, kun ihmiset kieltäytyvät syömästä lääkkeitä. Kaikki kunnioitus heidän periaatettaan kohtaan, mutta en silti ymmärrä sitä. Vaikka tajuan, että haittavaikutukset pelottavat tai estävät vaikkapa työntekoa (ihmisen oma kokemus siitä, että esim. tarkkaavaisuus kärsii), en silti osaa kunnolla asettua tällaisen henkilön asemaan.

Kyllä kuitenkin uskon, että terapia JA lääkehoito on se tehokkain yhdistelmä. Pelkät lääkkeet auttavat tiettyyn pisteeseen asti ja terapiassa voi sitten purkaa ajatuksiaan ja löytää keinoja käsitellä tunteitaan, ettei mene yhtä pahasti umpisolmuun kuin meni aiemmin.

Mutta niin, se masennuslääkkeen nosto. Vuodatin aiemmin, kun en ole saanut lääkäriäni kiinni. Sain reseptin uusittua sentään jo aiemmin, eli ei tullut katkosta lääkitykseen. Perjantaina iltapäivällä sain kuitenkin  puhelun, jossa peruttiin tällä viikolla ollut vastaanottoaika. Uutta aikaa ei voi antaa, kun lääkäri on sairaslomalla ja jää sen jälkeen virkavapaalle. Good for her, joo, mutta minua ei lohduta. Olen ihan tyhjän päällä. Hemmetti kun ottaa päähän.

Kun soittaja, mikä lie sihteeri olikaan, kysyi, millaista asiaa minulla on, kerroin, että lääkkeitä pitäisi säätää, hän totesi, että ai jaa, ettei kuitenkaan sen kiireellisempää. Ei ihan noilla sanoilla, mutta viesti oli selkeä, että lausunnot menevät lääkityksien edelle. Ok, joillakin voi olla toimeentulo kiinni jostakin lausunnosta, mutta minä en kaipaisi kuin hyväksynnän sille, että saan kokeilla isompaa annosta. Inhottaa, kun teen sen nyt "luvatta", mutta kun en keksi muutakaan, millä oloa helpottaisi :( Nyt sentään voin elätellä toiveita, että parin viikon päästä voisi olla parempi olo.

Ensi viikolla tapaan uuden hoitajani. Jännittää. Toivottavasti kemiat kohtaavat. Hänen kauttaan pääsen tietysti viestimään lääkärille epäsuorasti ja aionkin kertoa, että olen nostanut Lamictalin annostusta. Eipä pääse kukaan sanomaan, että pimitän tietoja - vaikka mielestäni kyllä olen yrittänyt jo puhelimitse itkeä ja anoa kuulijaa huolilleni. Mielialasta riippuen saatan avautua myös tuosta tyhjän päälle jäämisen tunteesta, mikä johti omatoimiseen lääkesäätöön.

End of vuodatus.